Viikon loman takana

Huomenna alkaa taas arkinen aherrus (jos kolmella koulupäivää voi arjeksi kutsua) ja viikon loma loppuu. Viikko meni erittäin nopeasti kiinalaisen uuden vuoden hulinoissa ja lisää nähtävyyksiä kierrellessä. Parin päivän ajaksi alkuviikosta kaupunki rauhottui viettämään uutta vuotta perheen parissa ja esimerkiksi osa kaupoista pysyi kiinni. Kiinalaista uutta vuotta on aika helppo verrata jouluun; kaupunki koristautuu värikkäisiin valoihin, kiireiset ihmiset ravaavat ruoka- ja lahjaostoksilla, perheet kokoontuvat syömään ja jakamaan lahjoja. Maanantaina näimme täällä uuden vuoden paraatin, josta itselle jäi aika kummastunut olo. Vieläkin on vaikea ymmärtää mitä yhteistä on amerikkalaisilla cheerleadereilla, venäläisellä armeijasoittokunnalla ja paikallisella lohikäärmetanssijaryhmällä! Tiistain ilotulitus oli huikea vaikka parhaiten siitä jäikin mieleen lopun valtava savupilvi, jonka läpi ei edes nähnyt Hong Kong Islandia Kowloonin puolelta. Ehkä onkin siis hyvä, että kiinalainenkin uusi vuosi on vain kerran vuodessa...

Paikalliset rakastavat uhkapelejä ja vedonlyöntiä ja siksi uuteen vuoteen kuuluikin tärkeänä osana laukkakilpailut keskiviikkona Sha Tinin radalla. Ja ettei laukkakilpailut olisi menneet pelkäksi pelaamiseksi, kiinalaiseen tapaan tämänkin uskottiin tuovan onnea tulevaan vuoteen. Itsekin kokeilin hevostuntemustani kerran pelaamalla 10 HKdollarilla, mutta hevoseni tuli toiseksi ja voitot jäivät saamatta.






Viikon ehdoton kohokohta oli päästä näkemään hiukan vihreämpää Hong Kongia Lion Rockin Country Parkiin Kowloonin ja New Territoriesin väliin. Korkeutta tällä hurjalla huipulla on 495 m. Reitti oli hyvin viitoitettu ja aivan "luonnon armoilla" ei pystynyt kulkemaan, koska reitti oli rakennettu täyteen rappusia helpottamaan kiipeämistä ja alastuloa, jotka ainakin suomalaiseen metsäpolkuun tottuneelle aiheuttivat enemmän ongelmia kuin auttoivat eteenpäin, valitsinkin usein reitin rappusten vierestä. Aurinko oli aivan käsittämättömän lämmin tuona päivänä ja ikinä sitä ei vain opi, että aurinkorasvan pitäisi olla paras ystäväni varsinkin näillä korkeuksilla. Lopputulos reissusta olikin kipeät jalat, mahtavia maisemia muistissa ja kuvissa sekä kauniisti sanottuna "punoittava" olemus.

Stephanie, Maude ja Veronika matkalla ylös.

Ennen aivan huipulle pääsyä piti valloittaa Amah Rock.
Kuvassa kämppikseni Veronika.

Takana Kowloon ja jostain kaukaa voi bongata myös kodin.

Steph ja Maude melkein perillä, Kowloon taas taustalla.

Lion Rock

Huipulla on helppo hymyillä!