Huh huh.

Tänään se iski. Se alkaa olla auttamattomasti loppu. Ohi.

Huomenna alkaa uusi seikkailu 10 päivän matkalla Thaimaahaan. Ihan suunnitelmien mukaan eivät nämä viimeiset päivät ole menneet, jos ikinä edes mitään suunnitelmaa oli. Päivää ennen viimeistä koetta nousi korkea kuume. Yön ja seuraavan aamun kokeen sinnittelin, mutta pakko oli viimeisenä koulupäivänä mennä lääkäriin. Se olikin aikamoinen kokemus kuten aikasemmin epäilinkin. Uuden jännitysmomentin toi sikainfluenssa, jonka pelossa kaikilta klinikalle haluavilta mitattiin ovella lämpö ja annettiin hengityssuojain. Muutenkin ympärillä pyöri monta hoitajaa ja kaikki oli kamalan järjestelmällistä ja tarkkaa, mutta minä vain en ymmärtänyt yhtään miten kaikki toimi!

Lääkäri sitten halusi ottaa testejä, kun ei oikein muuten osannut selittää äkillästä ja korkeaa kuumeen nousua ja iltapäivällä, kun palasin kuulemaan tuloksia niin kuume oli taas noussut yli 39 asteen. Siitäkö se rumba vasta alkoikin. Minua ei päästetty ollenkaan sisälle klinikalle vaan istutettiin ulkona olevaan tuoliin ja annettiin kumihanskat käteen! Ja hengityssuojain. Ja yllättäen sikainfluenssa oli syy tähänkin, seuraavaksi sain käteeni paperin, jossa kyseltiin mm. olinko matkustanut Meksikoon tai USA:han lähiviikkoina... Enpä ollut. Siltikin minut vietiin sisään takaovesta salaiseen vastaanottohuoneeseen, jossa kaikki oli päällystetty muovilla. Nyt lääkärillä oli jotain kerrottavaakin; rankka tulehdus päällä, joka nostaa korkean kuumeen. Kotiinviemisiksi sain kaksi antibioottikuuria, kipulääkkeitä ja pelottelun sairaalareissusta ja antibioottipiikeistä, jos kuume ei lähde laskuun lähipäivinä.

Nyt olo alkaa jo helpottua, mutta ilmeisesti antibiootit aiheuttavat kurjia sivuoireita; pääkipua ja pahaa oloa, kun on syönyt. Nyt voi tosin ajatella ruokaa ilman, että jo siitäkin tulee paha olo. Huomenna pitää mennä vielä viimeisiin kokeisiin ja hakemaan toinen kuuri antibiootteja. Lääkärit myös ehdottivat, että lykkäisin Thaimaan reissua, joten täytyy ehkä paljastaa, että niin ei nyt tapahtunut.

Monet kaverit tosiaan ovat viettäneet viimeisiä Hong Kongin päiviään ja osa on jo kotimatkalla, mutta viimeisten päivien hauskuuteen en ole päässyt mukaan. Täytyy yrittää sitten Thaimaassa ja omalla viimeisellä Hong Kongin viikolla ottaa takaisin tämän viikon takapakki.

Muutenkin on aika hurjaa vauhtia koko huhti-toukokuu kulunut, siitä voi kiittää kahta reissulaista Suomesta. Äiti oli täällä viikon verran ja Vellu lomaili Hong Kongissa 1,5 viikkoa. Aikamoista turistilomaa siinä tuli itsekin vietettyä ja muutamia uusiakin paikkoja nähtyä!

Kilppareita Hong Kong Parkissa.

Intialaista Cheung Chau -saarella.

Tai O:n kalastajakylä.

Tai O

Dumpling King!

Macao

Dragon's Back

Reissussa Singaporessa

Ah, mahtavaa intialaista!

Sieltä se vihdoin tuli, reissu Singaporeen Ainon luokse! Pientä hankaluutta oli aluksi löytää sopiva aika kahden kiireisen opiskelijan kalenterista, mutta lopulta sopiva viikko löytyi (tai ainakin melkein) ja lensin Singaporeen kuudeksi päiväksi.

Aino asuu yliopiston järjestämässä asunnossa kolmen muun vaihtaritytön kanssa ja sattui juuri sopivasti, että Ainon huonekaveri oli reissussa juuri kyseisen ajan ja minun onnistui majoittua Ainon luona. Commonwealth-alue on hiukan syrjässä suurimmasta hälystä ja aamulla oli ihana katsella vihreää maisemaa (sekö junarataa) ikkunasta hampaita harjatessa eikä pelkkiä kerrostaloja Hong Kongin tapaan!

Koko reissu oli pieniä hassuja yllätyksiä täynnä. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan lentokenttä bussissa, kun vaihtarikaveri-Pierre oli tulossa samalle lennolle! Pierrellä oli muutama päivä aikaa kierrellä Singaporea ja sitten matka jatkuisi Malesian puolelle. Ainolle oli tosiaan ensimmäiset päivät koulua, joten ei tarvinnut yksin kierrellä kaupunkia, kun seura tuli Hong Kongista mukaan!

Kierrettiinkin ensimmäisinä päivinä Pierren kanssa aika kasa eri nähtävyyksiä, enemmän ja vähemmän tutuksi kävivät niin Chinatown, Little India, Arab Quarters, Raffles Hotel, lomaparatiisi/helvetti Sentosa jne. Helteestä eli yli 30 asteen lämmöstä huolimatta tuli aikalailla käveltyä ja tehtyä mielenkiintoisia havaintoja omasta lämmönsietokyvystä, joka on ihmeen korkea, mutta miten ihminen voikaan hikoilla niin paljon esimerkiksi naamasta!

Jos tulevaisuus Hong Kongin Peninsulassa ei mene suunnitelmien mukaan niin tässä Plan B.

Lounasta Pierren kanssa Arab Quarterissa.

Arab Quarter.

Aika paratiisilta Sentosa ainakin tässä kuvassa näyttää.

Jackie Chanista on mahdotonta päästä eroon Hong Kongin ulkopuolellakin! Tässä yhteiskuvassa Jackie ja Segway, joita oli mahdollista vuokrata Sentosalla.

Ainon kanssa pääsin tutustumaan enemmänkin eläimelliseen Singaporeen. Yhtenä päivänä suuntasimme Pulau Ubin -nimiselle saarelle, jota on helppo kuvailla yhdellä sanalla, joka on vihreä. Saarelle pääsi n. 15 minuutin venematkalla mantereelta ja paras tapa nähdä saarta oli vuokrata polkupyörät paikan päältä.

Vihreää.

Pyörillä tosiaan pääsi hyvin saarta ympäri ja koska oli perjantai saimme mennä pitkiä matkoja näkemättä paikallisia tai muita pyöräilijöitä, onneksi niin. Saarelle oli nimittäin eksynyt muutama seurue, joille luonnossa kulkeminen ilmeisesti tarkoitti jotain aivan muuta kuin Ainolle ja minulle. Me olimme innoissamme luonnon äänistä ja eläimistä, mutta näillä singaporelaisilla oli mukanaan pieni radio, jota kaikkien lähellä olevien oli pakko samalla kuunnella!

Todellakin pääsimme kohtaamaan villieläimiä saarella! Luimme jostain, että saarella asustelee villisikoja ja kuinka ollakaan törmäsimme muutamaan. Kaksi näimme aivan läheltä, mutta kolmannen oikeastaan vain kuulimme. Vuokratut pyörät eivät ehkä olleet parhainta laatua ja yhdessä ylämäessä vaihteet eivät oikein meinanneet vaihtua kunnolla kunnes yhtäkkiä ne rämähtivät kunnolla ja läheisestä puskasta kuului samalla hetkellä kunnon sian kiljaisu ja röhkäisy! Tiedä sitten kuka tai ketkä säikähtivät enemmän, säikäytetty villisika vai me Ainon kanssa, mutta ainakin meille tuli kiire vain polkea mahdollisimman lujaa paikalta ja olla katsomatta taakse! Ties vaikka villisika lähti perään... Lisää eläinhavaintoja pääsimme tekemään liskon muodossa, kun pysähdyimme pitämään juomataukoa. Taas puskasta kuului ääniä ja siellä se lisko vain poseerasi meille!

Lisko.

Juomatauolla.

Melkein kuin Suomesta, jos puut vaihtaisi havupuihin! :)

Rajan takana näkyvä manner on jo Malesiaa!

Polkupyörävuokraamo kylässä.

Toinen eläinpäivä vietettiin Singaporen eläintarhassa. Sielläkin vierähti kepeästi koko päivä ja aivan uusia eläimiä tuli nähtyä. Päivän kohokohta oli ehdottomasti laiskiaisen näkeminen, sen verran suloinen ja kömpelö otus se oli! Ja samalla se muistutti pienenä luetusta satukirjasta; "Katso laiskaa laiskiaista! Eikö olekin hassu tapa nukkua?". Meitä vain Ainon kanssa vihastutti, kun monilla muilla turisteilla lakkasi järki juoksemasta heti, kun eläimiä oli lähellä. Jotkut silittelivät eläimiä ja ottivat todella läheltä kuvia salamalla, esimerkiksi juuri laiskiaisesta.

Suloisin otus ikinä!

Kunnioitusta herättäviä valkoisia tiikereitä.

Korkeasaaren asukkeja?

Opiskelijan elämää Hong Kongissa

Aika mahtavia viikonloppuja takana! Ja edessä on tuskin samanlaisia.

Viikko sitten viikonloppuna kaksi opiskelijakaveria vietti synttäreitä kuinkas muuten kuin vuokraamalla paatin yli 30 henkilölle. Jo aamusta lähdettiin metro ja bussin kautta Sai Kungia kohti, jossa meidän huvipursi odotti. Niin innolla olin reissua odottanut, että säätiedotuksia tuli tarkkaan luettua monta kertaa päivässä ja mitäs muutakaan ne voivat luvata venepartyille kuin sadetta, mutta lämmintä?! Päivä oli siis erittäin harmaa ja mitä lähemmäs satamaa päästiin sitä enemmän sateeksi kosteus tiivistyi.

Pikkainen sadehan ei meitä haitannut, koska veneessä oli myös paljon katettua tilaa! Aurinkoinen sää olisi tehnyt reissusta vain kaiken puolin liian täydellisen näin yhdeltä kannalta katsottuna, eikä tarvinnut myöskään pelätä palavansa. Ja kaikeksi onneksi sade lakkasi, kun pääsimme suuremmille vesille vaikka pilvet eivät kyllä antaneet tilaa auringolle ollenkaan.


Tuollaisen kauniin rantapoukaman kohdalle ankkuroimme paatin moneksi tunniksi. Vesi oli aivan kirkasta ja pohjan saattoi helposti nähdä veden läpi. Missään muualla Hong Kongissa en ole nähnyt niin kirkasta vettä ja eihän sitä tilaisuutta voinut jättää väliin, uimaan vain! Uin laivalta rantaan ja puolessa välissä matkaa mieleen tuli yllättäen, että mitenkäs täällä olikaan haiden laita... Noh, pääsinpä rantaan hiukan nopeammin tuon ajatuksen voimalla! Hurjimmat kokeilivat myös vesilautailua.




Tälläisen rankan ja actionia täynnä olevan viikonlopun jälkeen mitä muutakaan köyhä opiskelijaraukka voi tehdä seuraavan viikonloppuna kuin matkustaa Kiinan puolelle Shenzheniin halvan hieronnan ja tingittyjen ostosten toivossa.

Hong Kongista on tosiaan erittäin helppo matkustaa manner-Kiinan puolelle aivan rajalla olevaan valtavaan ja rumaan (ainakin näin yhden visiitin perusteella) Shenzheniin. Asuntolan lähimmältä pysäkiltä vain metrolla rajalle ja tullin läpi ja siellä se uusi maa odottaa. Viisuminkin voi hankkia vasta rajalta, jos reissua ei yhtään halua suunnitella ja yksi päivä saa vain ajatuksen Kiinan reissusta.

Monet muut vaihtarit olivat jo käyneet Shenzhenissä halvan hieronnan ja ostosten perässä, joten meillä oli mukavasti tietoa mihin mennä ja mitä tehdä. Aivan aseman vieressä oli valtava ostoskeskus monessa kerroksessa ja muutaman kerroksen kierrettyä myös huomasi, että samaa tavaraa siellä on joka toisessa kaupassa. Myyjät olivat aika agressiivisia ja roikkuivat käsipuolessa, jos kauppaa ei heidän hinnoillaan meinannut tulla. Onneksi matkaseuralaiset ovat käyneet enemmän kiinankursseja niin hintojakin oli helpompi saada tiputettua.

Illallisella uusien paikallisten tuttavuuksien kanssa.

Lopulta yömyöhään löysimme vihdoin oikean kylpylän/hierontalaitoksen(?) ja hemmottelu ja kidutus sai alkaa! Miehille ja naisille oli omat puolet, joissa pääsimme vihdoin suihkaan, saunaa, höyryhuoneeseen ja kuumavesialtaaseen. Saimme päälle ihanat pyjama-oloasut ja ne päällä hiippailimme isoon huoneeseen, joka oli täynnä mukavia nojatuoleja. Siihen se mukavuus sitten loppuikin. Vuorossa oli hintaan kuuluva jalkahieronta a.k.a. kidutus. Mun hierojamiehellä oli hiukan liikaa voimaa näpeissä ja tuntui, että mitä enemmän minuun sattui niin sitä rajummiksi otteet muuttuivat. Yritä siinä sitten rentoutua; juoda limpparia, syödä hedelmiä ja katsoa telkkaria, kun tuntuu, että kintut on kohta nurin. Ja vielä naurutkin sain päälle, olen kuulemma kamalan iso! Kiitos vain kohteliaisuudesta. Ilmeisesti kiinalaiset eivät myöskään saa mustelmia, koska ne huvittivat ja kummastuttivat hierojia! Sattuivatpa ne elekielellä kysymäänkin, että hakkaako yksi miespuoleisista vaihtarikavereista minua!

Yhteisellä päätöksellä valitsimme kahden tunnin japanilaisen kokovartalo hieronnan koko viiden hengen porukalle. Se oli sitä mitä hartiakipuinen opiskelija todella tarvitsi, vain pientä kipua ja muuten pelkkää hyvänolon tunnetta! Hierontojen välissä "ravintolassa" oli tarjolla kasvisbuffet herkkuineen. Hierontojen jälkeen oli ihana pulahtaa saunan kautta uudelleen lämpöaltaaseen ja unten maille. Koko tästä lystistä maksoimme seuraavana aamuna alle 30 euroa (toiset tosin vielä vähemmän jollakin kummallisella kiinalaisella logiikalla)!

Mitä muuta siis opiskelija voi toivoa? Noh, minä lähden sitä miettimään huomenna kuudeksi päiväksi Singaporeen!

Viikonlopun vihreyttä

Pitkästä aikaa viikonloppu oli erittäinkin vihreä ja ulkoilmaa täynnä!

Lauantai kului kokonaisuudessaan vaellusreissulla Stephin kanssa. Reissasimme metrolla reilun puolen tunnin matkan Kowloonin itäpuolelle, jonka läpi Wilson Trail -vaellusreitti kulkee. Englantilaisella Stephillä on mahtava vaellusopas, josta tämäkin bongattiin. Ihan koko 78 km ei yhteen lauantaihin saatu mahdutettua, joten valitsimme yhden pätkän reitiltä. Tämä 9,3 kilometrin reitti vei meidät Yau Tongilta Tseng Lan Shueen. Ihan neljässä tunnissa ei päästy koko reittiä läpi, koska jo matkalla metroasemalta Wilson Trailille oli liikaa nähtävää ja kuvattavaa!

Yau Tongin satama, Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät näkyy taustalla.

Meren herkkuja, jos joku pystyy kertomaan mitä nuo vasemmanpuoleiset ovat niin olisin kiitollinen!

Astetta värikkäämpiä rapuja seuraaviin rapujuhliin!

Mitäs nämä ovat??

Kalakauppiaita.

Kylää.

Pikkuinen kylä suuren kaupungin keskellä.

Vihdoinkin - nyt se alkaa!

Päivä oli mitä mahtavin kuten kuvista näkyy, muutamaan viikkoon Hong Kongissa ei oltukaan nähty noin kirkasta auringon paistetta, joten vaellusreissu sattui mitä parhainpaan hetkeen - tuulikin puhalsi mukavasti välillä helpotusta. Kerrankin kalpea suomalainen myös muisti laittaa aurinkorasvaa ja päivän päätteeksi punaista oli vain raita hiuksissa!

Reitti oli aivan mahtava valinta, maisemat olivat upeat ja välillä pääsi kulkemaan ihan tasaistakin, mutta ilman "kiipeämistä" tai nousuja ei vaellusreissulla Hong Kongissa selviä. Huonolla kunnolla sain kyllä välillä pysähtyä hengittelemään tai "ottamaan kuvia".

Pieni suuri kaupunki.

Huipulla tuulee!

Ihan vain muutama naapuritalo.

VALTAVA hautausmaa!

Steph matkalla ylös, vaihteeksi.

Reitti tosiaan kulki vuorilla keskellä korkeita asuintaloja ja tuntui kuin olisi ollut kaiken keskipisteessä, kun saattoi nähdä moneen suuntaan. Pieniä erillisiä kyliä koiralaumoineen tuli myös ohitettua - joka talossa tosiaankin oli vähintäänkin yksi koira haukunnasta ja ulkona kulkevista koiralaumoista päätellen! Maisemat vaihtelivat niin paljon, että meillä oli välillä tunne, että Hong Kongin sijasta olemmekin vaeltaneet Englantiin tai Espanjaan. Viimeisellä reittipätkällä keskellä täydellistä vihreyttä löytyi pieni kylä hullunkurisine "portteineen".

Buddhia, buddhia, buddhia, buddhia...

Torstain todellisen Lang Kwai Fongin Ladies Night -baarikierroksen (tällä kertaa mukana oli todellakin vain tyttöjä, jotta voitiin ihan rauhassa kiertää uusiakin baareja eikä tarvinnut kauhistella miesten pääsymaksuja ja korkeita juomahintoja) jälkeen ei auttanut aamulla kuin reippaana ja raikkaana suunnitella hetkinen Meeting Managementin conventionia ja suunnata buddhakierrokselle.

Vasta ensimmäiset buddhat näköpiirissä.

Muutaman metropysäkin päästä kotoa löytyy siis tämä hullunkurinen buddhapuisto, 10000 Buddhas Monastery (nimi on pelkkää huijausta, todellisuudesa buddhia on enemmänkin!). Huipulta löytyy kyllä pramea luostari, mutta absurdit buddhapatsaat veivät kyllä minun huomion. Vieläkin mietityttää kuka kumma on suunnitellut kaikki patsaat ja millä kierolla huumorintajulla...

Tässä pari esimerkkiä:

Monen paikallisen luostarin tapaan myös täältä löytyi kasvisravintola. Mia ja Jourdan tilasivatkin suositusten mukaiset annokset ja enpä ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon kasviksia samalla lautasella! Ja kaikki näyttivät niin tuoreilta, listakin oli laaja "kasviskanasta" kevätkääryleisiin. Tässä jo toinen hyvä syy palata buddhien luokse! Lähtiessä myös näimme kuinka alakerran keittiössä naiset väänsivät kevätkääryleitä, tietää ainakin saavansa rakkaudella alusta loppuun itse tehtyä ruokaa.

International Cultural Night

Eilen siis kaikkien vaihtareitten ja kulttuureista kiinnostuneiden ilta täällä asuntolalla. Jokaisen maan on tarkoitus järjestää iltaa varten oma ständi, jossa sitten esitellään omaa kulttuuria ja perinteisiä herkkuja.

Tytöt askartelemassa poroja ja koivupuita.

Suomen oma pöytä.
Herkkuja, Suomi-videoita sekä esitteitä.

Hong Kongista ei ihan perinteisiä suomalaisia herkkuja kaupasta löydy, joten hiukan soveltamaan jouduttiin. Pojat olivat kuitenkin tehneet mahtavaa työtä; näkkileipä voilla (tai vaihtoehtoisesti sinapilla!), tilliperunat sekä mustikkaherkku katosivat aika vauhdilla. Myös minun tuoma Salmiakkikossu-pullo katosi ihmeellisen nopeasti. Muutamia irvistyksiä oli havaittavissa Salmari-shotin jäljiltä, mutta monelle se tuntui myös maistuvan!

Muihinkin "perinteisiin" suomalaisiin tapoihin päästiin illalla tutustumaan, kun parit pääsivät kisaamaan eukonkannon merkeissä. Voittajapariskunnalle oli tietenkin luvassa Muumi-palkinto!

Lähtökuopissa.

Menossa!