Viikko sitten viikonloppuna kaksi opiskelijakaveria vietti synttäreitä kuinkas muuten kuin vuokraamalla paatin yli 30 henkilölle. Jo aamusta lähdettiin metro ja bussin kautta Sai Kungia kohti, jossa meidän huvipursi odotti. Niin innolla olin reissua odottanut, että säätiedotuksia tuli tarkkaan luettua monta kertaa päivässä ja mitäs muutakaan ne voivat luvata venepartyille kuin sadetta, mutta lämmintä?! Päivä oli siis erittäin harmaa ja mitä lähemmäs satamaa päästiin sitä enemmän sateeksi kosteus tiivistyi.
Pikkainen sadehan ei meitä haitannut, koska veneessä oli myös paljon katettua tilaa! Aurinkoinen sää olisi tehnyt reissusta vain kaiken puolin liian täydellisen näin yhdeltä kannalta katsottuna, eikä tarvinnut myöskään pelätä palavansa. Ja kaikeksi onneksi sade lakkasi, kun pääsimme suuremmille vesille vaikka pilvet eivät kyllä antaneet tilaa auringolle ollenkaan.
Tuollaisen kauniin rantapoukaman kohdalle ankkuroimme paatin moneksi tunniksi. Vesi oli aivan kirkasta ja pohjan saattoi helposti nähdä veden läpi. Missään muualla Hong Kongissa en ole nähnyt niin kirkasta vettä ja eihän sitä tilaisuutta voinut jättää väliin, uimaan vain! Uin laivalta rantaan ja puolessa välissä matkaa mieleen tuli yllättäen, että mitenkäs täällä olikaan haiden laita... Noh, pääsinpä rantaan hiukan nopeammin tuon ajatuksen voimalla! Hurjimmat kokeilivat myös vesilautailua.
Tälläisen rankan ja actionia täynnä olevan viikonlopun jälkeen mitä muutakaan köyhä opiskelijaraukka voi tehdä seuraavan viikonloppuna kuin matkustaa Kiinan puolelle Shenzheniin halvan hieronnan ja tingittyjen ostosten toivossa.
Hong Kongista on tosiaan erittäin helppo matkustaa manner-Kiinan puolelle aivan rajalla olevaan valtavaan ja rumaan (ainakin näin yhden visiitin perusteella) Shenzheniin. Asuntolan lähimmältä pysäkiltä vain metrolla rajalle ja tullin läpi ja siellä se uusi maa odottaa. Viisuminkin voi hankkia vasta rajalta, jos reissua ei yhtään halua suunnitella ja yksi päivä saa vain ajatuksen Kiinan reissusta.
Monet muut vaihtarit olivat jo käyneet Shenzhenissä halvan hieronnan ja ostosten perässä, joten meillä oli mukavasti tietoa mihin mennä ja mitä tehdä. Aivan aseman vieressä oli valtava ostoskeskus monessa kerroksessa ja muutaman kerroksen kierrettyä myös huomasi, että samaa tavaraa siellä on joka toisessa kaupassa. Myyjät olivat aika agressiivisia ja roikkuivat käsipuolessa, jos kauppaa ei heidän hinnoillaan meinannut tulla. Onneksi matkaseuralaiset ovat käyneet enemmän kiinankursseja niin hintojakin oli helpompi saada tiputettua.
Lopulta yömyöhään löysimme vihdoin oikean kylpylän/hierontalaitoksen(?) ja hemmottelu ja kidutus sai alkaa! Miehille ja naisille oli omat puolet, joissa pääsimme vihdoin suihkaan, saunaa, höyryhuoneeseen ja kuumavesialtaaseen. Saimme päälle ihanat pyjama-oloasut ja ne päällä hiippailimme isoon huoneeseen, joka oli täynnä mukavia nojatuoleja. Siihen se mukavuus sitten loppuikin. Vuorossa oli hintaan kuuluva jalkahieronta a.k.a. kidutus. Mun hierojamiehellä oli hiukan liikaa voimaa näpeissä ja tuntui, että mitä enemmän minuun sattui niin sitä rajummiksi otteet muuttuivat. Yritä siinä sitten rentoutua; juoda limpparia, syödä hedelmiä ja katsoa telkkaria, kun tuntuu, että kintut on kohta nurin. Ja vielä naurutkin sain päälle, olen kuulemma kamalan iso! Kiitos vain kohteliaisuudesta. Ilmeisesti kiinalaiset eivät myöskään saa mustelmia, koska ne huvittivat ja kummastuttivat hierojia! Sattuivatpa ne elekielellä kysymäänkin, että hakkaako yksi miespuoleisista vaihtarikavereista minua!
Yhteisellä päätöksellä valitsimme kahden tunnin japanilaisen kokovartalo hieronnan koko viiden hengen porukalle. Se oli sitä mitä hartiakipuinen opiskelija todella tarvitsi, vain pientä kipua ja muuten pelkkää hyvänolon tunnetta! Hierontojen välissä "ravintolassa" oli tarjolla kasvisbuffet herkkuineen. Hierontojen jälkeen oli ihana pulahtaa saunan kautta uudelleen lämpöaltaaseen ja unten maille. Koko tästä lystistä maksoimme seuraavana aamuna alle 30 euroa (toiset tosin vielä vähemmän jollakin kummallisella kiinalaisella logiikalla)!
Mitä muuta siis opiskelija voi toivoa? Noh, minä lähden sitä miettimään huomenna kuudeksi päiväksi Singaporeen!