tiistai 31. maaliskuuta 2009

Opiskelijan elämää Hong Kongissa

Aika mahtavia viikonloppuja takana! Ja edessä on tuskin samanlaisia.

Viikko sitten viikonloppuna kaksi opiskelijakaveria vietti synttäreitä kuinkas muuten kuin vuokraamalla paatin yli 30 henkilölle. Jo aamusta lähdettiin metro ja bussin kautta Sai Kungia kohti, jossa meidän huvipursi odotti. Niin innolla olin reissua odottanut, että säätiedotuksia tuli tarkkaan luettua monta kertaa päivässä ja mitäs muutakaan ne voivat luvata venepartyille kuin sadetta, mutta lämmintä?! Päivä oli siis erittäin harmaa ja mitä lähemmäs satamaa päästiin sitä enemmän sateeksi kosteus tiivistyi.

Pikkainen sadehan ei meitä haitannut, koska veneessä oli myös paljon katettua tilaa! Aurinkoinen sää olisi tehnyt reissusta vain kaiken puolin liian täydellisen näin yhdeltä kannalta katsottuna, eikä tarvinnut myöskään pelätä palavansa. Ja kaikeksi onneksi sade lakkasi, kun pääsimme suuremmille vesille vaikka pilvet eivät kyllä antaneet tilaa auringolle ollenkaan.


Tuollaisen kauniin rantapoukaman kohdalle ankkuroimme paatin moneksi tunniksi. Vesi oli aivan kirkasta ja pohjan saattoi helposti nähdä veden läpi. Missään muualla Hong Kongissa en ole nähnyt niin kirkasta vettä ja eihän sitä tilaisuutta voinut jättää väliin, uimaan vain! Uin laivalta rantaan ja puolessa välissä matkaa mieleen tuli yllättäen, että mitenkäs täällä olikaan haiden laita... Noh, pääsinpä rantaan hiukan nopeammin tuon ajatuksen voimalla! Hurjimmat kokeilivat myös vesilautailua.




Tälläisen rankan ja actionia täynnä olevan viikonlopun jälkeen mitä muutakaan köyhä opiskelijaraukka voi tehdä seuraavan viikonloppuna kuin matkustaa Kiinan puolelle Shenzheniin halvan hieronnan ja tingittyjen ostosten toivossa.

Hong Kongista on tosiaan erittäin helppo matkustaa manner-Kiinan puolelle aivan rajalla olevaan valtavaan ja rumaan (ainakin näin yhden visiitin perusteella) Shenzheniin. Asuntolan lähimmältä pysäkiltä vain metrolla rajalle ja tullin läpi ja siellä se uusi maa odottaa. Viisuminkin voi hankkia vasta rajalta, jos reissua ei yhtään halua suunnitella ja yksi päivä saa vain ajatuksen Kiinan reissusta.

Monet muut vaihtarit olivat jo käyneet Shenzhenissä halvan hieronnan ja ostosten perässä, joten meillä oli mukavasti tietoa mihin mennä ja mitä tehdä. Aivan aseman vieressä oli valtava ostoskeskus monessa kerroksessa ja muutaman kerroksen kierrettyä myös huomasi, että samaa tavaraa siellä on joka toisessa kaupassa. Myyjät olivat aika agressiivisia ja roikkuivat käsipuolessa, jos kauppaa ei heidän hinnoillaan meinannut tulla. Onneksi matkaseuralaiset ovat käyneet enemmän kiinankursseja niin hintojakin oli helpompi saada tiputettua.

Illallisella uusien paikallisten tuttavuuksien kanssa.

Lopulta yömyöhään löysimme vihdoin oikean kylpylän/hierontalaitoksen(?) ja hemmottelu ja kidutus sai alkaa! Miehille ja naisille oli omat puolet, joissa pääsimme vihdoin suihkaan, saunaa, höyryhuoneeseen ja kuumavesialtaaseen. Saimme päälle ihanat pyjama-oloasut ja ne päällä hiippailimme isoon huoneeseen, joka oli täynnä mukavia nojatuoleja. Siihen se mukavuus sitten loppuikin. Vuorossa oli hintaan kuuluva jalkahieronta a.k.a. kidutus. Mun hierojamiehellä oli hiukan liikaa voimaa näpeissä ja tuntui, että mitä enemmän minuun sattui niin sitä rajummiksi otteet muuttuivat. Yritä siinä sitten rentoutua; juoda limpparia, syödä hedelmiä ja katsoa telkkaria, kun tuntuu, että kintut on kohta nurin. Ja vielä naurutkin sain päälle, olen kuulemma kamalan iso! Kiitos vain kohteliaisuudesta. Ilmeisesti kiinalaiset eivät myöskään saa mustelmia, koska ne huvittivat ja kummastuttivat hierojia! Sattuivatpa ne elekielellä kysymäänkin, että hakkaako yksi miespuoleisista vaihtarikavereista minua!

Yhteisellä päätöksellä valitsimme kahden tunnin japanilaisen kokovartalo hieronnan koko viiden hengen porukalle. Se oli sitä mitä hartiakipuinen opiskelija todella tarvitsi, vain pientä kipua ja muuten pelkkää hyvänolon tunnetta! Hierontojen välissä "ravintolassa" oli tarjolla kasvisbuffet herkkuineen. Hierontojen jälkeen oli ihana pulahtaa saunan kautta uudelleen lämpöaltaaseen ja unten maille. Koko tästä lystistä maksoimme seuraavana aamuna alle 30 euroa (toiset tosin vielä vähemmän jollakin kummallisella kiinalaisella logiikalla)!

Mitä muuta siis opiskelija voi toivoa? Noh, minä lähden sitä miettimään huomenna kuudeksi päiväksi Singaporeen!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Viikonlopun vihreyttä

Pitkästä aikaa viikonloppu oli erittäinkin vihreä ja ulkoilmaa täynnä!

Lauantai kului kokonaisuudessaan vaellusreissulla Stephin kanssa. Reissasimme metrolla reilun puolen tunnin matkan Kowloonin itäpuolelle, jonka läpi Wilson Trail -vaellusreitti kulkee. Englantilaisella Stephillä on mahtava vaellusopas, josta tämäkin bongattiin. Ihan koko 78 km ei yhteen lauantaihin saatu mahdutettua, joten valitsimme yhden pätkän reitiltä. Tämä 9,3 kilometrin reitti vei meidät Yau Tongilta Tseng Lan Shueen. Ihan neljässä tunnissa ei päästy koko reittiä läpi, koska jo matkalla metroasemalta Wilson Trailille oli liikaa nähtävää ja kuvattavaa!

Yau Tongin satama, Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät näkyy taustalla.

Meren herkkuja, jos joku pystyy kertomaan mitä nuo vasemmanpuoleiset ovat niin olisin kiitollinen!

Astetta värikkäämpiä rapuja seuraaviin rapujuhliin!

Mitäs nämä ovat??

Kalakauppiaita.

Kylää.

Pikkuinen kylä suuren kaupungin keskellä.

Vihdoinkin - nyt se alkaa!


Päivä oli mitä mahtavin kuten kuvista näkyy, muutamaan viikkoon Hong Kongissa ei oltukaan nähty noin kirkasta auringon paistetta, joten vaellusreissu sattui mitä parhainpaan hetkeen - tuulikin puhalsi mukavasti välillä helpotusta. Kerrankin kalpea suomalainen myös muisti laittaa aurinkorasvaa ja päivän päätteeksi punaista oli vain raita hiuksissa!

Reitti oli aivan mahtava valinta, maisemat olivat upeat ja välillä pääsi kulkemaan ihan tasaistakin, mutta ilman "kiipeämistä" tai nousuja ei vaellusreissulla Hong Kongissa selviä. Huonolla kunnolla sain kyllä välillä pysähtyä hengittelemään tai "ottamaan kuvia".

Pieni suuri kaupunki.

Huipulla tuulee!

Ihan vain muutama naapuritalo.

VALTAVA hautausmaa!

Steph matkalla ylös, vaihteeksi.


Reitti tosiaan kulki vuorilla keskellä korkeita asuintaloja ja tuntui kuin olisi ollut kaiken keskipisteessä, kun saattoi nähdä moneen suuntaan. Pieniä erillisiä kyliä koiralaumoineen tuli myös ohitettua - joka talossa tosiaankin oli vähintäänkin yksi koira haukunnasta ja ulkona kulkevista koiralaumoista päätellen! Maisemat vaihtelivat niin paljon, että meillä oli välillä tunne, että Hong Kongin sijasta olemmekin vaeltaneet Englantiin tai Espanjaan. Viimeisellä reittipätkällä keskellä täydellistä vihreyttä löytyi pieni kylä hullunkurisine "portteineen".






lauantai 14. maaliskuuta 2009

Buddhia, buddhia, buddhia, buddhia...

Torstain todellisen Lang Kwai Fongin Ladies Night -baarikierroksen (tällä kertaa mukana oli todellakin vain tyttöjä, jotta voitiin ihan rauhassa kiertää uusiakin baareja eikä tarvinnut kauhistella miesten pääsymaksuja ja korkeita juomahintoja) jälkeen ei auttanut aamulla kuin reippaana ja raikkaana suunnitella hetkinen Meeting Managementin conventionia ja suunnata buddhakierrokselle.


Vasta ensimmäiset buddhat näköpiirissä.


Muutaman metropysäkin päästä kotoa löytyy siis tämä hullunkurinen buddhapuisto, 10000 Buddhas Monastery (nimi on pelkkää huijausta, todellisuudesa buddhia on enemmänkin!). Huipulta löytyy kyllä pramea luostari, mutta absurdit buddhapatsaat veivät kyllä minun huomion. Vieläkin mietityttää kuka kumma on suunnitellut kaikki patsaat ja millä kierolla huumorintajulla...

Tässä pari esimerkkiä:







Monen paikallisen luostarin tapaan myös täältä löytyi kasvisravintola. Mia ja Jourdan tilasivatkin suositusten mukaiset annokset ja enpä ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon kasviksia samalla lautasella! Ja kaikki näyttivät niin tuoreilta, listakin oli laaja "kasviskanasta" kevätkääryleisiin. Tässä jo toinen hyvä syy palata buddhien luokse! Lähtiessä myös näimme kuinka alakerran keittiössä naiset väänsivät kevätkääryleitä, tietää ainakin saavansa rakkaudella alusta loppuun itse tehtyä ruokaa.



tiistai 10. maaliskuuta 2009

International Cultural Night



Eilen siis kaikkien vaihtareitten ja kulttuureista kiinnostuneiden ilta täällä asuntolalla. Jokaisen maan on tarkoitus järjestää iltaa varten oma ständi, jossa sitten esitellään omaa kulttuuria ja perinteisiä herkkuja.


Tytöt askartelemassa poroja ja koivupuita.

Suomen oma pöytä.
Herkkuja, Suomi-videoita sekä esitteitä.



Hong Kongista ei ihan perinteisiä suomalaisia herkkuja kaupasta löydy, joten hiukan soveltamaan jouduttiin. Pojat olivat kuitenkin tehneet mahtavaa työtä; näkkileipä voilla (tai vaihtoehtoisesti sinapilla!), tilliperunat sekä mustikkaherkku katosivat aika vauhdilla. Myös minun tuoma Salmiakkikossu-pullo katosi ihmeellisen nopeasti. Muutamia irvistyksiä oli havaittavissa Salmari-shotin jäljiltä, mutta monelle se tuntui myös maistuvan!

Muihinkin "perinteisiin" suomalaisiin tapoihin päästiin illalla tutustumaan, kun parit pääsivät kisaamaan eukonkannon merkeissä. Voittajapariskunnalle oli tietenkin luvassa Muumi-palkinto!


Lähtökuopissa.

Menossa!

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Shanghai



Nyt on sitten tullut "loikattua" rajan yli ensimmäistä kertaa manner-Kiinan puolelle ja matkattua Shanghaihin ja takaisin. Kuten kuvasta näkyy, myös Shanghaista löytyy glitteriä ja värivaloja!

On aina niin helppo verrata asioita keskenään ja niinpä minäkin koko ajan ynnäsin Hong Kongia ja Shanghaita yhteen. Molemmat ovat valtavia kaupunkeja, mutta täysin eritavoilla. Hong Kongissa kaikki on ahdettu pienelle alueelle ja rakennukset ovat korkeita joka puolella ja minkä nurkan taakse tahansa kurkkaat niin sieltä löytyy elämää ja ihmisiä. Shanghaissa taas riitti lääniä vaikka muille jakaa. Välimatkat ovat suurempia ja tottakai korkeita taloja löytyy, mutta ei joka puolelta - Shanghaissa on normaalia asua jopa maantasolla! Olin aina kuvitellut asuvani tällä hetkellä aika modernissa kaupungissa, mutta Shanghai yllätti siinäkin. Shanghain perusilme on erittäin moderni ja välillä unohtui, että olen Kiinassa enkä vain jossain maailman suurkaupungissa.

Shanghaissa vietin siis vain muutaman päivän ja se ei ollut ollenkaan tarpeeksi. Liian vähän kerkesi nähdä kaupunkia, mutta ainakin sain viettää aikaa rakkaan ystäväni Sannan kanssa! Sannan vanhemmat asuvat tällä hetkellä Shanghaissa ja oli ihanaa päästä viettämään "oikeaa suomalaista" perhe-elämää edes muutaman päivän ajaksi. Varsinkin suomiruoka iski; itsetehtyjä karjalanpiirakoita, Oltermannia, Fazerin suklaata ja Pandan lakuja! Kiitos mahtaville kestitsijöille! Huikeita paikkojakin tuli nähtyä mm. erilaisia valtavia marketteja täynnä kopiotavaraa käsilaukuista vaatteisiin. Ja aina oli tarjolla "special price only for you" ja silti hinnassa oli helposti yli puolet liikaa. Onneksi meillä oli mukana Sannan äiti, joka oli mahtava tinkaaja. Löytyipä yhdestä pytingistä jopa kiinalainen nainen, joka puhui suomea savolaisittain murtaen "halapa hinta", mistä lie oppinut. Ja oi sitä kiinalaisen keramiikan määrää, niin kauniita astioita ja teesettejä joka puolella, että itsehillintä oli kovalla koetuksella.


Alue lähellä Sannan vanhempien kotia.

Kotimatkalla shoppailureissulta.

Tytöt Nanjing Roadin varrella.

Parasta japanilaista ruokaa mitä olen ikinä syönyt!
Pieni ravintola lähellä Sannan vanhempien kotia.


Paluu Hong Kongiin toi hassuja tunteita pintaan. Tuntui tosiaankin, että olisin palaamassa kotiin ja kaupunki muutenkin näytti tutulta ja turvalliselta Shanghain erilaisen valtavuuden jälkeen. Olen siis ainakin hetkeksi löytänyt paikkani kartalta ja se tuntuu hyvältä!