Lotta's Hong Kong

Huh huh.

2009-05-17T22:34:00.012+08:00

Tänään se iski. Se alkaa olla auttamattomasti loppu. Ohi.

Huomenna alkaa uusi seikkailu 10 päivän matkalla Thaimaahaan. Ihan suunnitelmien mukaan eivät nämä viimeiset päivät ole menneet, jos ikinä edes mitään suunnitelmaa oli. Päivää ennen viimeistä koetta nousi korkea kuume. Yön ja seuraavan aamun kokeen sinnittelin, mutta pakko oli viimeisenä koulupäivänä mennä lääkäriin. Se olikin aikamoinen kokemus kuten aikasemmin epäilinkin. Uuden jännitysmomentin toi sikainfluenssa, jonka pelossa kaikilta klinikalle haluavilta mitattiin ovella lämpö ja annettiin hengityssuojain. Muutenkin ympärillä pyöri monta hoitajaa ja kaikki oli kamalan järjestelmällistä ja tarkkaa, mutta minä vain en ymmärtänyt yhtään miten kaikki toimi!

Lääkäri sitten halusi ottaa testejä, kun ei oikein muuten osannut selittää äkillästä ja korkeaa kuumeen nousua ja iltapäivällä, kun palasin kuulemaan tuloksia niin kuume oli taas noussut yli 39 asteen. Siitäkö se rumba vasta alkoikin. Minua ei päästetty ollenkaan sisälle klinikalle vaan istutettiin ulkona olevaan tuoliin ja annettiin kumihanskat käteen! Ja hengityssuojain. Ja yllättäen sikainfluenssa oli syy tähänkin, seuraavaksi sain käteeni paperin, jossa kyseltiin mm. olinko matkustanut Meksikoon tai USA:han lähiviikkoina... Enpä ollut. Siltikin minut vietiin sisään takaovesta salaiseen vastaanottohuoneeseen, jossa kaikki oli päällystetty muovilla. Nyt lääkärillä oli jotain kerrottavaakin; rankka tulehdus päällä, joka nostaa korkean kuumeen. Kotiinviemisiksi sain kaksi antibioottikuuria, kipulääkkeitä ja pelottelun sairaalareissusta ja antibioottipiikeistä, jos kuume ei lähde laskuun lähipäivinä.

Nyt olo alkaa jo helpottua, mutta ilmeisesti antibiootit aiheuttavat kurjia sivuoireita; pääkipua ja pahaa oloa, kun on syönyt. Nyt voi tosin ajatella ruokaa ilman, että jo siitäkin tulee paha olo. Huomenna pitää mennä vielä viimeisiin kokeisiin ja hakemaan toinen kuuri antibiootteja. Lääkärit myös ehdottivat, että lykkäisin Thaimaan reissua, joten täytyy ehkä paljastaa, että niin ei nyt tapahtunut.

Monet kaverit tosiaan ovat viettäneet viimeisiä Hong Kongin päiviään ja osa on jo kotimatkalla, mutta viimeisten päivien hauskuuteen en ole päässyt mukaan. Täytyy yrittää sitten Thaimaassa ja omalla viimeisellä Hong Kongin viikolla ottaa takaisin tämän viikon takapakki.

Muutenkin on aika hurjaa vauhtia koko huhti-toukokuu kulunut, siitä voi kiittää kahta reissulaista Suomesta. Äiti oli täällä viikon verran ja Vellu lomaili Hong Kongissa 1,5 viikkoa. Aikamoista turistilomaa siinä tuli itsekin vietettyä ja muutamia uusiakin paikkoja nähtyä!

Kilppareita Hong Kong Parkissa.

Intialaista Cheung Chau -saarella.

Tai O:n kalastajakylä.

Tai O

Dumpling King!

Macao

Dragon's Back

Reissussa Singaporessa

2009-04-18T19:50:00.018+08:00

Ah, mahtavaa intialaista!

Sieltä se vihdoin tuli, reissu Singaporeen Ainon luokse! Pientä hankaluutta oli aluksi löytää sopiva aika kahden kiireisen opiskelijan kalenterista, mutta lopulta sopiva viikko löytyi (tai ainakin melkein) ja lensin Singaporeen kuudeksi päiväksi.

Aino asuu yliopiston järjestämässä asunnossa kolmen muun vaihtaritytön kanssa ja sattui juuri sopivasti, että Ainon huonekaveri oli reissussa juuri kyseisen ajan ja minun onnistui majoittua Ainon luona. Commonwealth-alue on hiukan syrjässä suurimmasta hälystä ja aamulla oli ihana katsella vihreää maisemaa (sekö junarataa) ikkunasta hampaita harjatessa eikä pelkkiä kerrostaloja Hong Kongin tapaan!

Koko reissu oli pieniä hassuja yllätyksiä täynnä. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan lentokenttä bussissa, kun vaihtarikaveri-Pierre oli tulossa samalle lennolle! Pierrellä oli muutama päivä aikaa kierrellä Singaporea ja sitten matka jatkuisi Malesian puolelle. Ainolle oli tosiaan ensimmäiset päivät koulua, joten ei tarvinnut yksin kierrellä kaupunkia, kun seura tuli Hong Kongista mukaan!

Kierrettiinkin ensimmäisinä päivinä Pierren kanssa aika kasa eri nähtävyyksiä, enemmän ja vähemmän tutuksi kävivät niin Chinatown, Little India, Arab Quarters, Raffles Hotel, lomaparatiisi/helvetti Sentosa jne. Helteestä eli yli 30 asteen lämmöstä huolimatta tuli aikalailla käveltyä ja tehtyä mielenkiintoisia havaintoja omasta lämmönsietokyvystä, joka on ihmeen korkea, mutta miten ihminen voikaan hikoilla niin paljon esimerkiksi naamasta!

Jos tulevaisuus Hong Kongin Peninsulassa ei mene suunnitelmien mukaan niin tässä Plan B.

Lounasta Pierren kanssa Arab Quarterissa.

Arab Quarter.

Aika paratiisilta Sentosa ainakin tässä kuvassa näyttää.

Jackie Chanista on mahdotonta päästä eroon Hong Kongin ulkopuolellakin! Tässä yhteiskuvassa Jackie ja Segway, joita oli mahdollista vuokrata Sentosalla.

Ainon kanssa pääsin tutustumaan enemmänkin eläimelliseen Singaporeen. Yhtenä päivänä suuntasimme Pulau Ubin -nimiselle saarelle, jota on helppo kuvailla yhdellä sanalla, joka on vihreä. Saarelle pääsi n. 15 minuutin venematkalla mantereelta ja paras tapa nähdä saarta oli vuokrata polkupyörät paikan päältä.

Vihreää.

Pyörillä tosiaan pääsi hyvin saarta ympäri ja koska oli perjantai saimme mennä pitkiä matkoja näkemättä paikallisia tai muita pyöräilijöitä, onneksi niin. Saarelle oli nimittäin eksynyt muutama seurue, joille luonnossa kulkeminen ilmeisesti tarkoitti jotain aivan muuta kuin Ainolle ja minulle. Me olimme innoissamme luonnon äänistä ja eläimistä, mutta näillä singaporelaisilla oli mukanaan pieni radio, jota kaikkien lähellä olevien oli pakko samalla kuunnella!

Todellakin pääsimme kohtaamaan villieläimiä saarella! Luimme jostain, että saarella asustelee villisikoja ja kuinka ollakaan törmäsimme muutamaan. Kaksi näimme aivan läheltä, mutta kolmannen oikeastaan vain kuulimme. Vuokratut pyörät eivät ehkä olleet parhainta laatua ja yhdessä ylämäessä vaihteet eivät oikein meinanneet vaihtua kunnolla kunnes yhtäkkiä ne rämähtivät kunnolla ja läheisestä puskasta kuului samalla hetkellä kunnon sian kiljaisu ja röhkäisy! Tiedä sitten kuka tai ketkä säikähtivät enemmän, säikäytetty villisika vai me Ainon kanssa, mutta ainakin meille tuli kiire vain polkea mahdollisimman lujaa paikalta ja olla katsomatta taakse! Ties vaikka villisika lähti perään... Lisää eläinhavaintoja pääsimme tekemään liskon muodossa, kun pysähdyimme pitämään juomataukoa. Taas puskasta kuului ääniä ja siellä se lisko vain poseerasi meille!

Lisko.

Juomatauolla.

Melkein kuin Suomesta, jos puut vaihtaisi havupuihin! :)

Rajan takana näkyvä manner on jo Malesiaa!

Polkupyörävuokraamo kylässä.

Toinen eläinpäivä vietettiin Singaporen eläintarhassa. Sielläkin vierähti kepeästi koko päivä ja aivan uusia eläimiä tuli nähtyä. Päivän kohokohta oli ehdottomasti laiskiaisen näkeminen, sen verran suloinen ja kömpelö otus se oli! Ja samalla se muistutti pienenä luetusta satukirjasta; "Katso laiskaa laiskiaista! Eikö olekin hassu tapa nukkua?". Meitä vain Ainon kanssa vihastutti, kun monilla muilla turisteilla lakkasi järki juoksemasta heti, kun eläimiä oli lähellä. Jotkut silittelivät eläimiä ja ottivat todella läheltä kuvia salamalla, esimerkiksi juuri laiskiaisesta.

Suloisin otus ikinä!

Kunnioitusta herättäviä valkoisia tiikereitä.

Korkeasaaren asukkeja?

Opiskelijan elämää Hong Kongissa

2009-03-31T01:10:00.005+08:00

Aika mahtavia viikonloppuja takana! Ja edessä on tuskin samanlaisia.

Viikko sitten viikonloppuna kaksi opiskelijakaveria vietti synttäreitä kuinkas muuten kuin vuokraamalla paatin yli 30 henkilölle. Jo aamusta lähdettiin metro ja bussin kautta Sai Kungia kohti, jossa meidän huvipursi odotti. Niin innolla olin reissua odottanut, että säätiedotuksia tuli tarkkaan luettua monta kertaa päivässä ja mitäs muutakaan ne voivat luvata venepartyille kuin sadetta, mutta lämmintä?! Päivä oli siis erittäin harmaa ja mitä lähemmäs satamaa päästiin sitä enemmän sateeksi kosteus tiivistyi.

Pikkainen sadehan ei meitä haitannut, koska veneessä oli myös paljon katettua tilaa! Aurinkoinen sää olisi tehnyt reissusta vain kaiken puolin liian täydellisen näin yhdeltä kannalta katsottuna, eikä tarvinnut myöskään pelätä palavansa. Ja kaikeksi onneksi sade lakkasi, kun pääsimme suuremmille vesille vaikka pilvet eivät kyllä antaneet tilaa auringolle ollenkaan.

Tuollaisen kauniin rantapoukaman kohdalle ankkuroimme paatin moneksi tunniksi. Vesi oli aivan kirkasta ja pohjan saattoi helposti nähdä veden läpi. Missään muualla Hong Kongissa en ole nähnyt niin kirkasta vettä ja eihän sitä tilaisuutta voinut jättää väliin, uimaan vain! Uin laivalta rantaan ja puolessa välissä matkaa mieleen tuli yllättäen, että mitenkäs täällä olikaan haiden laita... Noh, pääsinpä rantaan hiukan nopeammin tuon ajatuksen voimalla! Hurjimmat kokeilivat myös vesilautailua.

Tälläisen rankan ja actionia täynnä olevan viikonlopun jälkeen mitä muutakaan köyhä opiskelijaraukka voi tehdä seuraavan viikonloppuna kuin matkustaa Kiinan puolelle Shenzheniin halvan hieronnan ja tingittyjen ostosten toivossa.

Hong Kongista on tosiaan erittäin helppo matkustaa manner-Kiinan puolelle aivan rajalla olevaan valtavaan ja rumaan (ainakin näin yhden visiitin perusteella) Shenzheniin. Asuntolan lähimmältä pysäkiltä vain metrolla rajalle ja tullin läpi ja siellä se uusi maa odottaa. Viisuminkin voi hankkia vasta rajalta, jos reissua ei yhtään halua suunnitella ja yksi päivä saa vain ajatuksen Kiinan reissusta.

Monet muut vaihtarit olivat jo käyneet Shenzhenissä halvan hieronnan ja ostosten perässä, joten meillä oli mukavasti tietoa mihin mennä ja mitä tehdä. Aivan aseman vieressä oli valtava ostoskeskus monessa kerroksessa ja muutaman kerroksen kierrettyä myös huomasi, että samaa tavaraa siellä on joka toisessa kaupassa. Myyjät olivat aika agressiivisia ja roikkuivat käsipuolessa, jos kauppaa ei heidän hinnoillaan meinannut tulla. Onneksi matkaseuralaiset ovat käyneet enemmän kiinankursseja niin hintojakin oli helpompi saada tiputettua.

Illallisella uusien paikallisten tuttavuuksien kanssa.

Lopulta yömyöhään löysimme vihdoin oikean kylpylän/hierontalaitoksen(?) ja hemmottelu ja kidutus sai alkaa! Miehille ja naisille oli omat puolet, joissa pääsimme vihdoin suihkaan, saunaa, höyryhuoneeseen ja kuumavesialtaaseen. Saimme päälle ihanat pyjama-oloasut ja ne päällä hiippailimme isoon huoneeseen, joka oli täynnä mukavia nojatuoleja. Siihen se mukavuus sitten loppuikin. Vuorossa oli hintaan kuuluva jalkahieronta a.k.a. kidutus. Mun hierojamiehellä oli hiukan liikaa voimaa näpeissä ja tuntui, että mitä enemmän minuun sattui niin sitä rajummiksi otteet muuttuivat. Yritä siinä sitten rentoutua; juoda limpparia, syödä hedelmiä ja katsoa telkkaria, kun tuntuu, että kintut on kohta nurin. Ja vielä naurutkin sain päälle, olen kuulemma kamalan iso! Kiitos vain kohteliaisuudesta. Ilmeisesti kiinalaiset eivät myöskään saa mustelmia, koska ne huvittivat ja kummastuttivat hierojia! Sattuivatpa ne elekielellä kysymäänkin, että hakkaako yksi miespuoleisista vaihtarikavereista minua!

Yhteisellä päätöksellä valitsimme kahden tunnin japanilaisen kokovartalo hieronnan koko viiden hengen porukalle. Se oli sitä mitä hartiakipuinen opiskelija todella tarvitsi, vain pientä kipua ja muuten pelkkää hyvänolon tunnetta! Hierontojen välissä "ravintolassa" oli tarjolla kasvisbuffet herkkuineen. Hierontojen jälkeen oli ihana pulahtaa saunan kautta uudelleen lämpöaltaaseen ja unten maille. Koko tästä lystistä maksoimme seuraavana aamuna alle 30 euroa (toiset tosin vielä vähemmän jollakin kummallisella kiinalaisella logiikalla)!

Mitä muuta siis opiskelija voi toivoa? Noh, minä lähden sitä miettimään huomenna kuudeksi päiväksi Singaporeen!

Viikonlopun vihreyttä

2009-03-18T22:18:00.023+08:00

Pitkästä aikaa viikonloppu oli erittäinkin vihreä ja ulkoilmaa täynnä!

Lauantai kului kokonaisuudessaan vaellusreissulla Stephin kanssa. Reissasimme metrolla reilun puolen tunnin matkan Kowloonin itäpuolelle, jonka läpi Wilson Trail -vaellusreitti kulkee. Englantilaisella Stephillä on mahtava vaellusopas, josta tämäkin bongattiin. Ihan koko 78 km ei yhteen lauantaihin saatu mahdutettua, joten valitsimme yhden pätkän reitiltä. Tämä 9,3 kilometrin reitti vei meidät Yau Tongilta Tseng Lan Shueen. Ihan neljässä tunnissa ei päästy koko reittiä läpi, koska jo matkalla metroasemalta Wilson Trailille oli liikaa nähtävää ja kuvattavaa!

Yau Tongin satama, Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät näkyy taustalla.

Meren herkkuja, jos joku pystyy kertomaan mitä nuo vasemmanpuoleiset ovat niin olisin kiitollinen!

Astetta värikkäämpiä rapuja seuraaviin rapujuhliin!

Mitäs nämä ovat??

Kalakauppiaita.

Kylää.

Pikkuinen kylä suuren kaupungin keskellä.

Vihdoinkin - nyt se alkaa!

Päivä oli mitä mahtavin kuten kuvista näkyy, muutamaan viikkoon Hong Kongissa ei oltukaan nähty noin kirkasta auringon paistetta, joten vaellusreissu sattui mitä parhainpaan hetkeen - tuulikin puhalsi mukavasti välillä helpotusta. Kerrankin kalpea suomalainen myös muisti laittaa aurinkorasvaa ja päivän päätteeksi punaista oli vain raita hiuksissa!

Reitti oli aivan mahtava valinta, maisemat olivat upeat ja välillä pääsi kulkemaan ihan tasaistakin, mutta ilman "kiipeämistä" tai nousuja ei vaellusreissulla Hong Kongissa selviä. Huonolla kunnolla sain kyllä välillä pysähtyä hengittelemään tai "ottamaan kuvia".

Pieni suuri kaupunki.

Huipulla tuulee!

Ihan vain muutama naapuritalo.

VALTAVA hautausmaa!

Steph matkalla ylös, vaihteeksi.

Reitti tosiaan kulki vuorilla keskellä korkeita asuintaloja ja tuntui kuin olisi ollut kaiken keskipisteessä, kun saattoi nähdä moneen suuntaan. Pieniä erillisiä kyliä koiralaumoineen tuli myös ohitettua - joka talossa tosiaankin oli vähintäänkin yksi koira haukunnasta ja ulkona kulkevista koiralaumoista päätellen! Maisemat vaihtelivat niin paljon, että meillä oli välillä tunne, että Hong Kongin sijasta olemmekin vaeltaneet Englantiin tai Espanjaan. Viimeisellä reittipätkällä keskellä täydellistä vihreyttä löytyi pieni kylä hullunkurisine "portteineen".

Buddhia, buddhia, buddhia, buddhia...

2009-03-14T21:58:00.009+08:00

Torstain todellisen Lang Kwai Fongin Ladies Night -baarikierroksen (tällä kertaa mukana oli todellakin vain tyttöjä, jotta voitiin ihan rauhassa kiertää uusiakin baareja eikä tarvinnut kauhistella miesten pääsymaksuja ja korkeita juomahintoja) jälkeen ei auttanut aamulla kuin reippaana ja raikkaana suunnitella hetkinen Meeting Managementin conventionia ja suunnata buddhakierrokselle.

Vasta ensimmäiset buddhat näköpiirissä.

Muutaman metropysäkin päästä kotoa löytyy siis tämä hullunkurinen buddhapuisto, 10000 Buddhas Monastery (nimi on pelkkää huijausta, todellisuudesa buddhia on enemmänkin!). Huipulta löytyy kyllä pramea luostari, mutta absurdit buddhapatsaat veivät kyllä minun huomion. Vieläkin mietityttää kuka kumma on suunnitellut kaikki patsaat ja millä kierolla huumorintajulla...

Tässä pari esimerkkiä:

Monen paikallisen luostarin tapaan myös täältä löytyi kasvisravintola. Mia ja Jourdan tilasivatkin suositusten mukaiset annokset ja enpä ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon kasviksia samalla lautasella! Ja kaikki näyttivät niin tuoreilta, listakin oli laaja "kasviskanasta" kevätkääryleisiin. Tässä jo toinen hyvä syy palata buddhien luokse! Lähtiessä myös näimme kuinka alakerran keittiössä naiset väänsivät kevätkääryleitä, tietää ainakin saavansa rakkaudella alusta loppuun itse tehtyä ruokaa.

International Cultural Night

2009-03-10T16:13:00.008+08:00

Eilen siis kaikkien vaihtareitten ja kulttuureista kiinnostuneiden ilta täällä asuntolalla. Jokaisen maan on tarkoitus järjestää iltaa varten oma ständi, jossa sitten esitellään omaa kulttuuria ja perinteisiä herkkuja.

Tytöt askartelemassa poroja ja koivupuita.

Suomen oma pöytä.
Herkkuja, Suomi-videoita sekä esitteitä.

Hong Kongista ei ihan perinteisiä suomalaisia herkkuja kaupasta löydy, joten hiukan soveltamaan jouduttiin. Pojat olivat kuitenkin tehneet mahtavaa työtä; näkkileipä voilla (tai vaihtoehtoisesti sinapilla!), tilliperunat sekä mustikkaherkku katosivat aika vauhdilla. Myös minun tuoma Salmiakkikossu-pullo katosi ihmeellisen nopeasti. Muutamia irvistyksiä oli havaittavissa Salmari-shotin jäljiltä, mutta monelle se tuntui myös maistuvan!

Muihinkin "perinteisiin" suomalaisiin tapoihin päästiin illalla tutustumaan, kun parit pääsivät kisaamaan eukonkannon merkeissä. Voittajapariskunnalle oli tietenkin luvassa Muumi-palkinto!

Lähtökuopissa.

Menossa!

Shanghai

2009-03-03T21:19:00.011+08:00

Nyt on sitten tullut "loikattua" rajan yli ensimmäistä kertaa manner-Kiinan puolelle ja matkattua Shanghaihin ja takaisin. Kuten kuvasta näkyy, myös Shanghaista löytyy glitteriä ja värivaloja!

On aina niin helppo verrata asioita keskenään ja niinpä minäkin koko ajan ynnäsin Hong Kongia ja Shanghaita yhteen. Molemmat ovat valtavia kaupunkeja, mutta täysin eritavoilla. Hong Kongissa kaikki on ahdettu pienelle alueelle ja rakennukset ovat korkeita joka puolella ja minkä nurkan taakse tahansa kurkkaat niin sieltä löytyy elämää ja ihmisiä. Shanghaissa taas riitti lääniä vaikka muille jakaa. Välimatkat ovat suurempia ja tottakai korkeita taloja löytyy, mutta ei joka puolelta - Shanghaissa on normaalia asua jopa maantasolla! Olin aina kuvitellut asuvani tällä hetkellä aika modernissa kaupungissa, mutta Shanghai yllätti siinäkin. Shanghain perusilme on erittäin moderni ja välillä unohtui, että olen Kiinassa enkä vain jossain maailman suurkaupungissa.

Shanghaissa vietin siis vain muutaman päivän ja se ei ollut ollenkaan tarpeeksi. Liian vähän kerkesi nähdä kaupunkia, mutta ainakin sain viettää aikaa rakkaan ystäväni Sannan kanssa! Sannan vanhemmat asuvat tällä hetkellä Shanghaissa ja oli ihanaa päästä viettämään "oikeaa suomalaista" perhe-elämää edes muutaman päivän ajaksi. Varsinkin suomiruoka iski; itsetehtyjä karjalanpiirakoita, Oltermannia, Fazerin suklaata ja Pandan lakuja! Kiitos mahtaville kestitsijöille! Huikeita paikkojakin tuli nähtyä mm. erilaisia valtavia marketteja täynnä kopiotavaraa käsilaukuista vaatteisiin. Ja aina oli tarjolla "special price only for you" ja silti hinnassa oli helposti yli puolet liikaa. Onneksi meillä oli mukana Sannan äiti, joka oli mahtava tinkaaja. Löytyipä yhdestä pytingistä jopa kiinalainen nainen, joka puhui suomea savolaisittain murtaen "halapa hinta", mistä lie oppinut. Ja oi sitä kiinalaisen keramiikan määrää, niin kauniita astioita ja teesettejä joka puolella, että itsehillintä oli kovalla koetuksella.

Alue lähellä Sannan vanhempien kotia.

Kotimatkalla shoppailureissulta.

Tytöt Nanjing Roadin varrella.

Parasta japanilaista ruokaa mitä olen ikinä syönyt!
Pieni ravintola lähellä Sannan vanhempien kotia.

Paluu Hong Kongiin toi hassuja tunteita pintaan. Tuntui tosiaankin, että olisin palaamassa kotiin ja kaupunki muutenkin näytti tutulta ja turvalliselta Shanghain erilaisen valtavuuden jälkeen. Olen siis ainakin hetkeksi löytänyt paikkani kartalta ja se tuntuu hyvältä!

Maanantai!

2009-02-23T20:48:00.009+08:00

Hei, tiesittekö, että maanantai voi olla hyväkin päivä?

Tämä maanantai oli ainakin pitkä päivä koulun puolesta, mutta täynnä yllätyksiä ja tekemistä. Aamu alkoi Meeting Management -kurssin luennolla, jossa meillä on vieraileva luennoitsija eli PolyU:n oma Director of School of Hotel & Tourism Management Professor Kaye Chon (eli minun yksikköni koulutuspäällikkö). Aivan mahtava persoona ja puhuja (tapasimme koulutusyksikön järjestämässä tervetuliaistilaisuudessa ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten)! Kiireiseltä aikataulultaan hän kuitenkin kerkesi pitämään meille luennon ja samalla kertomaan itsestään ja valamaan uskoa kouluun ja meidän tulevaisuuteemme alalla.

Varsinkin PolyU:sta kuulin kaikkea mielenkiintoista. Esimerkiksi, että minun koulutusyksikköni on Aasiassa numero 1 ja koko maailmassa hotelli- ja turismipuolella neljäs (koulun sivuilta: "In 2005, the School ranked No. 1 among Asian institutions of its kind and No. 4 globally based on research and scholarship, according to a study published in the Journal of Hospitality and Tourism Research."). Ihan turhaan en siis ole lähtenyt näin kauas.

Oli myös mielenkiintoista kuullu kuinka koulun maine, varsinkin siis oman yksikköni, on noussut lähivuosina. Aikasemmin täältä valmistuneet eivät kuulemma hirveästi leveilleet valmistumisellaan ja mielummin kertoivat mm. ulkomaankokemuksistaan kuin "oikeasta" koulutaustastaan. Tähänkään ei tarvittu kuin mahtava gaala yksikön 25-vuotis syntymäpäivien kunniaksi mahtavine sponsoreineen ja professori Chonin rohkeutta ja hulluutta. Hiljalleen siis nämä valmistuneetkin saatiin "esille" ja markkinoimaan koulua onnistuneesti uusille opiskelijoille.

Mahtavin tarina liittyy kuitenkin Jackie Chaniin. Professori Chonin ideasta Jackie Chanista on tehty School of Hotel & Tourism Managementin Honorary Professor! Kaikki oli lähtenyt yhdestä luennosta ja paisunut Jackien "kunniatohtorin"-tittelistä omaan työhuoneeseen kampuksella (jossa hän ei kuulemma vieraile usein, mutta huone on jo matkailunähtävyys fanien joukossa!). Jackie oli kuulemma ollut erittäin otettu kunnianosoituksesta ja innolla jakaa nykyään koulun "honorary professor" -käyntikorttejaan!

Jackie Chanin tähti Avenue of Starsilla.

Tänään oli myös ensimmäinen tentti, joka aloitti mid-term kauden. Kolmessa neljästä kurssista on siis tällainen välitentti. Otin viikonloppuna opiskelun jopa vakavasti ja vietin sekä lauantaina että sunnuntaina monta tuntia opiskelemassa Attractions Managementiä. Ja hyvä fiilis tentistä jäikin. Ainakin suurimpaan osaan 50 kysymyksen monivalintakokeesta tunnuin osaavaani vastata saman tien ja vain muutama kysymys jäi täysin hämärän peittoon. Seuraava tentti ja opiskelurutistus on onneksi vasta parin viikon päästä vaikka tällä hetkellä aikaa kuluu ryhmätöihin, joita yllättäen minulla on joka kurssilla Suomen tapaan. Se on aikamoista hampaiden kiristelyä välillä paikallisten kanssa, kun meillä on ihan eri käsitykset asioista ja aikatauluista. Välillä tuntuu myös pelottavasti siltä, että minun sanani on laki eli jos esimerkiksi ehdotan jotain parannusta projektiin tai, että jatketaan kokoustamista huomenna niin kaikki ovat heti "yes, yes" -linjalla ja kukaan ei uskalla sanoa vastaan. Kai tätäkin tänne tultiin oppimaan... On vain Suomessa tottunut liikaa yhteiseen päätösvaltaan ja nopeuteen (ei tule yleensä suunniteltua montaa tuntia putkeen projektia ja tajuta lopuksi, että mitään ei saatu aikaan).

Viikonloppuna oli onneksi aikaa myös muuhun kuin opiskeluun. Perjantaina lähdin paikallisen Rodolfon synttäreitä viettämään grillailun merkeissä. Itse en Rodolfoa ollut koskaan edes tavannut, mutta kaverit saivat vakuutettua, että ei se haittaa ja nyt ainakin tutustut! Noin tunnin metro- ja bussimatkan jälkeen olimme perillä paikallisella grillausalueella, eli pressukylässä, jossa oli vieri vieressä tulisijoja. Siitä vaan sitten makkaratikku käteen ja pihviä tikkuun. Itse pysyttelin lähinnä nakki- ja paahtoleipälinjalla vaahtokarkkeja unohtamatta, mutta erilaisia kala- ja lihapullia oli myös pakko kokeilla!

Grilliherkkuja, ei heikkohermoisille!

Viikonloppu ja maanantai toivat myös paketteja tullessaan, KIITOS Mari ja äiti + muu perhe!

Lamma

2009-02-16T22:22:00.016+08:00

Viikonlopun turistikierros jatkui lauantaina toiselle saarelle eli Lammalle. Tällä kertaa meitä oli isompi vaihtariporukka kasassa valmiina valloittamaan vihreä-Lamma. Lamma on myöskin yksi niistä saarista, joissa autoja tai muita moottoriajoneuvoja ei käytetä eikä saarelta siksi edes löydy kunnon teitä, vain pieniä kujia ja polkuja. Aurinko oli jostain kumman syystä mennyt pilveen lauantaina erinäisistä säätiedotuksista huolimatta, mutta lämpöä riitti edelleen reilusti yli 20 astetta ja puhumattakaan ilmankosteudesta, joka oli varmasti yli 90% (siihen sitten totutellaan tämäkin viikko!). Harmi vain, että jossain vaiheessa ilmankosteus tuli ihan pienenä tihkuna alas ja olo oli vieläkin läkähdyttävämpi ja tahmeampi.

Hung Shing Yeh Beach:

Lamma on tosiaan Cheung Chauhun verrattuna erittäin luonnontilassa oleva ja vihreä saari. Myös uimarantoja Lammalta löytyi paremmin kuin Cheung Chaulta, voin siis kuvitella palaavani Lammalle kunnon kesäkelien aikaan - tosin silloin saarelle taitaa matkustaa puolet Hong Kongin asukkaista! Toinen asia jonka takia Lammalle haluan palata on luonto ja kävelyreitit Lamman maastossa. Tällä kertaa teimme "helpoimman" Yung Shue Wan -kylästä Sok Kwu Wan -kylään kulkevan reitin (eli satamasta toiseen satamaan saaren halki), jonka varrelta pääsi ihastelemaan maisemia huipulta, pieniä hökkeleitä ja vihreyttä "ei missään", rantoja sekä yllättävää käärmekohtaamista.

Huipulla eli puolessa välissä kävelyreittiä:

Lonely Planetin Hong Kongin opas (josta on muuten tullut tärkein kirja reissussa) kertoo, että Lammalla on asukkaita noin 5000. Suurin osa asukkaista hankkii elantonsa kalastamalla (satamista löytyykin paljon valinnanvaraa kala- ja äyriäisravintoloista ja ruoka on varmasti tuoreista aineksista tehty, voihan kaloihin ja muihin tuntemattomiin merenantimiin tutustua ravintoloiden valtavissa altaissa) tai maanviljelyllä. Lammalta ovat löytäneet kotinsa myös monet ulkomaalaiset, kuten yksi professoreistani. Senpä takia Lammalta löytyi asutusta aika laidasta laitaan, tosin ihan luksuslukaaleihin en törmännyt:

Turistipäivien jatkoa

2009-02-14T02:11:00.018+08:00

Täydellisenä turistina olo Hong Kongissa on selvästi vähentynyt ja joka aamu ei herää tunteeseen, että tänään on taas pakko nähdä lisää ja nopeasti! Lisää on edelleen nähtävä, mutta kiire ei ole enää niin kova.

Yksi pakollisista turistinähtävyyksistä on Victoria Harbourin valo- ja musiikkishow The Symphony of Lights. Yhtään kaunista sanaa en ole vielä kyseistä spektaakkelista kuullut, mutta ainakin se näyttää houkuttelevan turisteja paikalla joka päivä klo 20. Myös viime torstaina. Minuun tuo show ainakin upposi, mutta ei ehkä Hong Kongin turismiviranomaisten toivomalla tavalla... Ainakin sain kunnon naurut ja iloisen mielen lopuksi iltaa! Voi, kun kuulisitte sen musiikin; yhdistä mielessä vähän rankempi hissimusiikki ja dramatiikka ja siinä on Symphony of Lightsin tunnari! Tähän sitten lisäät vielä musiikin tahdissa välkkyvät valot ja laaserit ja valmista tuli!

Täällä on tapahtunut säässä huomattava muutos, lämpöasteet pysyvät yli 20 asteen ja ilmankoskeus on noussut huomattavasti. Suomen kesä jää jo tälle säälle kakkoseksi, joten saa nähdä kuinka tuskissani olen parin kuukauden kuluttua. Tai sitten tähänkin vain tottuu. Aamulla odotti myös mieletön sumu, joka oli verhonnut kaupungin huiput eikä se hellittänyt edes päivällä. Tälläisessä säässä lähdimme siis Ollin kanssa kohti Cheung Chau -nimistä entistä merirosvosaarta, jolla nykyään asustaa noin 30000 ihmistä eikä esimerkiksi autoja ole kuin poliisilla ja palokunnalla. Ihan idyllisen kalastajasatamakylän keskelle emme enää päässeet, sen verran turistivetoinen tämäkin saari nykypäivänä on. Teimme saarella Lonely Planetin oppaan ehdottaman noin parin tuntia kestävän kävelyretken ja siinä saikin aika laajan kuvan saaresta ja sen nykyelämästä. Sanaa kaunis ei voi käyttää Cheung Chaun kuvailemiseen, mutta saaren tunnelma on kokemisen arvoinen. Hong Kong Islandin ja Kowloonin jälkeen Cheung Chaussa aika tuntuu pysähtyvän ja parhaissa paikoissa saattoi sanoa olevan hiljaista. Nämä syyt riittävät minulle, että palaisin saarelle.

Satamakatu.

Satamaa.

Roskia ei löytynyt vain merestä vaan joka puolelta.

Tung Wan ranta.

Koirien vessa.

Cheung Chaun "kylää".

Hökkeleiden postilaatikoita.

Paikallinen hautausmaa, karmiva paikka.

Pienempi satama saaren toisessa päässä.

Polkupyörällä pääsee.

Rantakatua.

Koti-ikävää ja yllätyksiä!

2009-02-10T21:45:00.006+08:00

On se kunnon koti-ikävä katala tapaus, kun iskee heti kun on hiukankin haavoittuvainen... Näin siis kävi minulle, kun sain täällä valtoimenaan riehuneen flunssan. Loppuviikko ja viikonloppu kului sängyn pohjalla tietokone seurana. Sopivasti perjantaina kämppis-Veronikan poikaystävä saapui Hong Kongiin niin sai sairastaa ihan rauhassa vaikka seinät tuntuivatkin kaatuvan päälle, kun ei ollut ketään kenen kanssa jutella. Vältyin kuitenkin pahimmalta flunssalta enkä esimerkiksi lääkäriin saakka joutunut menemään. Kampuksella on oma vastaanotto, josta saa 1,5 eurolla kaiken diagnoosista lääkkeisiin. Veronika esimerkiksi sai normaalilla flunssakäynnillään höyryhengitystä ja astma-diagnoosin eli ainakaan tehokkuutta ei siltä klinikalta puutu! Tiedä sitten luotettavuudesta. Myöskään ilman lääkkeitä yksikään potilas ei lähde klinikalta ja mitä enemmän, sen parempi. Flunssaa hoidetaan yskänlääkkeellä ja ainakin kolmilla eri pillereillä, joista osa on erittäin epäilyttävän värisiä ja osa on kolmiotavaraa. Nyt siis olen jo kunnossa (ehkä siksi, että en koskaan mennyt lääkäriin?), jos hirmuista hikoulua 10 askeleen jälkeen ei lasketa.

Tänään olen ollut ihan superahkera. Aamulla kouluun ja koulun jälkeen Hong Kong Islandin puolelle passikuvasähläysten jälkeen laittamaan manner-Kiinan viisumihakemus vetämään. Metrossa tajusin, että olen ensimmäistä kertaa yli kuukauteen liikkeellä yksin Hung Homin ulkopuolella! Tuntui vapauttavalta! Seuraavaksi suuntasin Kowloonin puolelle Mong Kokiin tarkistamaan mahdollista hotellia äidille pienen ostosmutkan kautta. Voitteko uskoa, että meni yli kuukausi, että ostin tästä ostosparatiisista ensimmäiset vaatteet!? Hyvä, en minäkään, mutta niin se vain meni. Illalla vielä osallistuin täällä Hallseilla pidettyyn "Chinese Paper Sculpture" -työpajaan ja pääsin askartelemaan. Olo oli kuin ala-asteella vaikka leikkausjälki onkin vuosien varrella parantunut.

Jos on taitava niin saa näinkin hienoa aikaan, Joyn työ.

Viikon loman takana

2009-02-01T22:09:00.014+08:00

Huomenna alkaa taas arkinen aherrus (jos kolmella koulupäivää voi arjeksi kutsua) ja viikon loma loppuu. Viikko meni erittäin nopeasti kiinalaisen uuden vuoden hulinoissa ja lisää nähtävyyksiä kierrellessä. Parin päivän ajaksi alkuviikosta kaupunki rauhottui viettämään uutta vuotta perheen parissa ja esimerkiksi osa kaupoista pysyi kiinni. Kiinalaista uutta vuotta on aika helppo verrata jouluun; kaupunki koristautuu värikkäisiin valoihin, kiireiset ihmiset ravaavat ruoka- ja lahjaostoksilla, perheet kokoontuvat syömään ja jakamaan lahjoja. Maanantaina näimme täällä uuden vuoden paraatin, josta itselle jäi aika kummastunut olo. Vieläkin on vaikea ymmärtää mitä yhteistä on amerikkalaisilla cheerleadereilla, venäläisellä armeijasoittokunnalla ja paikallisella lohikäärmetanssijaryhmällä! Tiistain ilotulitus oli huikea vaikka parhaiten siitä jäikin mieleen lopun valtava savupilvi, jonka läpi ei edes nähnyt Hong Kong Islandia Kowloonin puolelta. Ehkä onkin siis hyvä, että kiinalainenkin uusi vuosi on vain kerran vuodessa...

Paikalliset rakastavat uhkapelejä ja vedonlyöntiä ja siksi uuteen vuoteen kuuluikin tärkeänä osana laukkakilpailut keskiviikkona Sha Tinin radalla. Ja ettei laukkakilpailut olisi menneet pelkäksi pelaamiseksi, kiinalaiseen tapaan tämänkin uskottiin tuovan onnea tulevaan vuoteen. Itsekin kokeilin hevostuntemustani kerran pelaamalla 10 HKdollarilla, mutta hevoseni tuli toiseksi ja voitot jäivät saamatta.

Viikon ehdoton kohokohta oli päästä näkemään hiukan vihreämpää Hong Kongia Lion Rockin Country Parkiin Kowloonin ja New Territoriesin väliin. Korkeutta tällä hurjalla huipulla on 495 m. Reitti oli hyvin viitoitettu ja aivan "luonnon armoilla" ei pystynyt kulkemaan, koska reitti oli rakennettu täyteen rappusia helpottamaan kiipeämistä ja alastuloa, jotka ainakin suomalaiseen metsäpolkuun tottuneelle aiheuttivat enemmän ongelmia kuin auttoivat eteenpäin, valitsinkin usein reitin rappusten vierestä. Aurinko oli aivan käsittämättömän lämmin tuona päivänä ja ikinä sitä ei vain opi, että aurinkorasvan pitäisi olla paras ystäväni varsinkin näillä korkeuksilla. Lopputulos reissusta olikin kipeät jalat, mahtavia maisemia muistissa ja kuvissa sekä kauniisti sanottuna "punoittava" olemus.

Stephanie, Maude ja Veronika matkalla ylös.

Ennen aivan huipulle pääsyä piti valloittaa Amah Rock.
Kuvassa kämppikseni Veronika.

Takana Kowloon ja jostain kaukaa voi bongata myös kodin.

Steph ja Maude melkein perillä, Kowloon taas taustalla.

Lion Rock

Huipulla on helppo hymyillä!

Hong Kong on tehty...

2009-01-25T23:07:00.009+08:00

... MARKKINOISTA!

Viikonloppu oli siis lähinnä pyhitetty kaikenlaisille markkinoille, Kowloonin ja Hong Kong Islandin puolella, ja miljoonille askelille hyvässä kämppisseurassa. Olimme kuulleet paikallisilta opiskelijoilta, että Hong Kong Islandin Victoria Parkista löytyisi mahtavat kukkamarkkinat näin kiinalaisen uuden vuoden alla. Markkinathan sieltä löytyi, mutta ei yhtään sellaiset kuin olimme kuvitelleen. Markkinoilla myytiin kaikkea pesuaineista telkkareihin ja banaanin mallisiin tyynyihin, mutta myös niitä kukkia. Kaiken krääsään keskellä tuli vain tunne, että täältä on pakko päästä pois.

Victoria Parkin markkinahumua.

Kauniita orkideoja.

Ihmisiä oli tosiaankin liikkeellä enemmän kuin tavallisena lauantaina ja kaikilla tuntui olevan valtava kiire valtavine ostoksineen. Ja töniminen ja puskeminen tuntui olevan ainut tapa päästä läpi haluamaansa paikaan, tai sitten vain antoi ihmisvirran viedä mukanaan. Liekö siis tästä johtuen erään paikallisen paikallisen herran pinna ollut hiukan liian kireällä, koska ylittäessäni tietä muun massan mukana tämä mies tuli sivulta ja iski minua mennessään kyynärpäällä mahaan. Eikä muuten ollut mikään pikku hipaisu vaan teki kunnolla kipeää. Siinä sitten jäin suu auki tuojottamaan miehen perään Veronikan ihmetellessä vieressä! Illalla vielä lähellä olevassa japanilaisessa ravintolassa saimme ihmetellä paikallista ystävällisyyttä, kun tarjoilija käski meitä ulos, kun olimme syöneet vaikka juomat olivat vielä kesken. Itsepäisinä eurooppalaisina jäimme paikallemme istumaan kunnes olimme todella valmiita ja poistuimme ravintolasta naureskellen paikalliselle palvelukulttuurille... Näiden juttujen jälkeen täytyy kyllä korostaa, että nämä ovat olleet vain harvinaisia tapauksia, koska yleensä palvelu on missä vain hyvää ja iloista. Usein saan myös kuullu kaikenlaisia tarinoita (kiinaksi ja englanniksikin) vaikka olisin kysynyt vain tuotteen hintaa. Illallisen jälkeen päätimme piristää itseämme menemällä elokuviin katsomaan Marley & Me ja kaikki elokuvan nähneet tietävät, että itkuksihan se menee... Se siitä piristyksestä sitten!

Tänään oli erilaisten markkinoiden vuoro Kowloonin puolella; lisää kukkia, vaatteita, jade-koruja, kultakaloja, lintuja, jne. Kukkamarkkinoilla tuoksu oli huumaava, toi mieleen ensimmäiset kunnon kevätpäivät, kun maa alkaa kuivua ja kukkia pilkottaman kaiken mustan keskeltä. Edelleenkin tuntui, että koko Hong Kong oli saapunut samoille markkinoille meidän kanssa! Kukkia olivat kaunista katseltavaa, mutta samaa ei voi sanoa lintu- ja kultakalakaupoista. Lintuja myytiin pienistä täysistä häkeistä, mutta ainakin toivoa paremmista näillä linnuilla on. Kiinalaiset tosiaankin arvostavat lintujaan ja vievät niitä ulos keskustelemaan keskenään hyvän onnen toivossa.

Kukkakauppa käy!

Kaikkialta löytyi suuria punaisia gladioluksia.

Lintuja ulkoiluttamassa.

Kalavalikoimaa akvaarioon, eikä syötäväksi vaikka viereisessä ruokakojussa tarjoiltiinkin kalaa!

Kultakaloja!

Herkkuja ja aurinkoa

2009-01-21T19:06:00.012+08:00

Ainakin vielä ruuasta on pelkkää hyvää sanottavaa. Veikkaan kyllä, että kuukauden päästä ainakin riisi- ja nuudelimitat ovat tulleet täyteen, koska ruokahan ei ole täällä mitään ilman jompaa kumpaa! Plus sitä lihaa. Kasvikset ovat harvinaista herkkua perusannoksissa, joita yleensä syön lounaaksi Metropolis Mallilla (eli siellä mihin Mini meidät ensimmäisenä päivänä vei). Lihaa on tosiaan aika mahdotonta välttää, koska esimerkiksi tilaamastani "rice and seafood" -annoksestakin löytyi enemmän kanaa kuin niitä toivottuja katkarapuja... Onneksi olen uskaltanu parina viime päivänä kokeilla uusia kojuja ja niistä on löytynyt kasviksiakin! 25 HKdollarilla saa alla olevan annoksen, johon kuuluu riisi ja kolme eri ruokaa, jotka saa itse tiskiltä valita.

Eilen käytiin Ollin ja Folin kanssa katsastamassa Temple St Night Market, joka oli pullollaan kaikkea mahdollista feikkitavaraa kelloista iPodeihin. Näille markkinoille on parempi mennä ensi kerralla ihan naisseurassa niin saa rauhassa tutkiskella kaikki laukku- ja korukojut! Markkinoiden keskeltä löytyi myös ihania ja kiireisiä ruokapaikkoja, joista istahdimme yhteen.

Vilinää "ravintola-alueella".

Herkkuja; kevätkääryleitä, sitruunaista kanaa sekä sitä beefiä!

Yksillä käytiin, pullon koko vain oli 600 ml.

Vietettiin tänään Ollin kanssa päivä rannalla! Ensin hypättiin metroon täältä kotikulmilta ja Hong Kong Islandin puolelta Centralista bussiin. Vajaan puolen tunnin matkan jälkeen oltiin keskellä luontoa ja luksuslukaaleja eikä olisi enää millään voinut uskoa, että olemme edelleen seitsemän miljoonan ihmisen kaupungissa. Bussimatka ei ollut mikään miellyttävin, koska tie oli aika kiemuraista vuorilla ja kuskilla tuntui välillä olevan kaasu ja jarru sekaisin. Matkalla näkyi mahtavia rantoja, joten ihan Stanleyhin saakka ei tarvitse ensi kerralla matkata. Yllättäen paikan päältä löytyi taas markkinat ja tällä kertaa löysin aurinkolasit (Jenni; arvaa vaan kuinka vaikea urakka tämä se on ollut, mutta nyt siihen meni vain kaksi viikkoa!). Rantakatu oli täynnä ihania ravintoloita ja kahviloita, jotka odottivat kesävieraita. Toiselta puolelta Stanleytä löytyi lopulta se kauan odotettu ranta ja pääsin vihdoin kastamaan varpaani (kylmään) mereen!

Hassu, suuri kansa

2009-01-20T00:30:00.008+08:00

On se vaan pakko myöntää, että kiinalaiset ovat hassu kansa ja ei heitä voi aina ymmärtää!

Mitään suurta ja järkyttävää kulttuurien välistä törmäystä ei ole vielä sattunut, mutta pieniin juttuihin törmää päivittäin. Välillä kiinalaisten tapa puhua (suoraan) huvittaa tai sitten se vain johtuu minusta, että on niin hauskaa! :) Tänään kiertelin kodin lähiseutuja eli Hung Homia ja päädyin ihastelemaan yhtä laukkua pieneen kauppaan. Hyvä, että olin edes laukkua kerennyt lähestyä, kun myyjä oli jo peilin luo raahamassa ja tuomassa erilaisia värivaihtoehtoja kokeiltavaksi. Ensimmäisenä kokeilin "päälle" punaista laukkua johon myyjä totesi "sopii erittäin hyvin tulevaan uuden vuoden juhlaan" ja jatkoi "olet myös niin valkoinen, että väri sopii". Ei kai siinä auttanut kuin todeta, että "kiitos, niinhän se kai on" ja ostaa laukku! Veikkaan, että tuollaista myyntipuhetta ei Suomessa kannata kokeilla, paitsi jos myy itseruskettavia tuotteita... Viikonloppuna sain myös kuulla olevani todella kaunis ja kuinka ihana tukka minulla on, kun se on lyhyt eikä pitkä niin kuin kaikilla paikallisilla tytöillä. Ja ei, kiinalaiset miehet eivät ole näin suorasukaisia vaan sain kuulla tämän kommentin paikalliselta tytöltä. Ainut mikä tätä kaunista kommentia hiukan hämmensi oli, että kuulin hänen ensin sanovan "You are so pitiful (=säälittävä, surkuteltava)", johon en voinut hämmennykseltäni kuin kysyä pariin kertaan "Excuse me!?!", ja lopulta kuulin hänen sanansa oikein.

Koulussa ei voi aina olla varma pitäisikö itkeä vai nauraa kiinalaisten touhuille. Kiinalaisen näkökulmasta varmasti kauheinta mitä tunnilla voi tapahtua on, jos opettaja sattuu kysymään häneltä jotain. Opettajan kysyessä avoimen kysymyksen koko luokalle, ei kukaan vastaa tai hiisku mitään. Yleensä seuraavaksi opettaja kaivaa nimilistan ja valitsee sieltä huono-onnisen vastaamaan kysymykseen. Sehän se vasta hauskaa onkin, jos tämä henkilö on paikalla - hauskaa se on siis kaikille muille, koska sellaisen kiherrys ja hihitys tulvan se saa aikaan. Ja eihän siitä vastaamisesta silloin meinaa tulla mitään ja hyvällä onnella tämä huono-onninen puristaa juuri ne kolme sanaa vastausta varten ja yllättäen ne ovat kaikki oikeita. Kiinalaiset kyllä osaavat aina asiansa, ilmeisesti he kuuntelevat ja oppivat vaikka häseltäisivätkin tunneilla jotain muuta.

Täällä Student Hallseilla eli asuntolalla tapahtuu myös paljon kummia ja suurin osa jää varmasti mysteeriksi. Täällä on reilun viikon ajan valittu (ja valitaan) ilmeisesti jonkinlaista hallitusta asuntolalle ja siihen liittyen meidänkin ovelle on tultu pariin kertaan koputtamaan ja kutsuttu kokoukseen ja muistutettu äänestämään. Kerrankin kokous kesti yön yli ja illalla teevettä hakiessani yksi tyttö yritti puhua mikkiin samalla itkien, aamulla sama porukka nukkui pöytänsä ääressä... Hauskaa heillä ilmeisesti on, mutta vieläkun ymmärtäisi miksi!

Viikonloppuna tänne ajelehti Suomen kesän vertainen helleaalto, +22 astetta, ja silloin oli pakko lähteä katsastamaan lisää puistoja! Lauantaina käytiin Veronikan kanssa Hong Kong Islandin puolella Victoria Parkissa ja sunnuntaina Kowloonin puolella Kowloon Parkissa. Victoria Park oli enemmenkin suuri alue, johon ihmisiä kokoontuu harrastamaan urheilua tenniksestä rullaluisteluun vaikka viheralueitakin löytyi. Kowloon Park oli oikein vihreä ja erittäin täynnä ihmisiä. Varsinkin paikallisten (usein filippiiniläiset) "nannyt" eli amahit olivat kerääntyneet suuriksi naisporukoiksi nauttimaan päivästä, seurasta ja eväistä. Kowloon Parkista löytyi myös lammikoita flamingoineen, papukaijahäkkejä sekä pieni labyrintti - eli paljon nähtävää! Risuja puisto saa tiukoista säännöistä, makoilimme nurmikolla kunnes puistovahti tuli kiireellä kertomaan, että makaaminen on kielletty Istua siis sai kaikessa rauhassa ja juoda kaljaa kuten viereinen isä teki, mutta makaaminen oli kielletty!

Muutama kuva Kowloon Parkista:

"We are not scouts, we are brownies!" Oh, silly me!

Puistoja, puistoja

2009-01-14T22:33:00.016+08:00

Tänään on tullut nähtyä Hong Kongin vihreää puoltakin. Kävimme Ollin kanssa tutustumassa parin metropysäkin päässä Kowloon Walled City Parkissa sekä Chi Lin Nunneryssa. Molemmat olivat kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja omalla tavallaan.

Kowloon Walled City Parkilla on aikamoinen historia takanaan. Esimerkiksi brittivallan aikana tämä alue teknisesti kuului yhä Kiinalle ja myöhempi historia vasta rajua onkin ollut! Alueelle rakennettiin koko ajan lisää, laittomasti tietenkin, ja vain muutama sääntö päti rakentamisessa; sähkö piti saada jokaiseen taloon tulipalojen pelossa eikä rakennusten korkeus saanut nousta yli neljäntoista kerroksen läheisen lentokentän takia. 80-luvulla tällä pienellä alueella asui jopa 50000 asukasta ja asukastiheys nousi yhdeksi maapallon tiheimmistä. Yllättäen muukaan kuin rakentaminen ei pysynyt kaupungissa lakien puitteissa ja alue tunnettiinkin prostituutiosta, koiranlihakojuista, uhkapeleistä ja pahimpina kaikista, laittomista hammaslääkäreistä. Jokainen siis saattoi rakentaa ja harjoittaa melkein mitä tahansa ammattia ilman ammattitaitoa tai lupia. 90-luvulla kaupunki kuitenkin tyhjennettiin ja tilalle rakennettiin Britannian ja Kiinan hallitusten toimesta kaunis puisto, jota pääsin tänään ihailemaan. Minun ja Ollin lisäksi paikalla oli lähinnä paikallisia pappoja kävelyllä tai nauttimassa auringosta, joka tuntui jostain kumman syystä siellä paljon lämpimämmältä kuin asuntolalla päin. Voin vain kuvitella kuinka täynnä puisto on lämpiminä viikonloppupäivinä!

Muistutus, että olemme keskellä miljoonakaupunkia!

Paikallisia lapsia liikunta(?)tunnilla.

Kirjoitusta bambulehdillä.

Chi Lin Nunnery taas on kymmenen vuotta sitten rakennettu puutarha- ja luostarialue. Kaikki oli todella kaunista, mutta melkein liian täydellistä ollakseen todellista. Alueella oli todella tarkkaa missä järjestyksessä puutarha kierretään ja mihin paikkoihin sai mennä. Tänne on ehkä kuitenkin pakko palata kasvisravintolan takia (jonne emme siis nyt menneet), koska ne ovat todella harvassa tässä lihakaupungissa.

P.S. Äiti tätä ei sitten mummille näytetä ;) Kävin eilen tutustumassa ensimmäistä kertaa Hong Kongin yöelämään. Käytiin ensin yhden metropysäkin päässä olevalla "baarialueella", josta löytyi saksalainen ja espanjalainen baari. Sen jälkeen suuntasimme Hong Kong Islandin puolelle yökerhoon, josta löytyi paljon vaihtareita ja jo tuttuja. Baarikulttuuri on täällä aika erilainen, maksoin sisään 80HKdollaria eli noin 8 euroa (miehillä oli TIETENKIN korkeampi hinta eli 120HKdollaria) ja sillä sain open barista kahden tunnin ajan juotavaa ilmaiseksi. Aamulla ei meinannut saada ääntä tai kuulla kunnolla, koska musiikki oli ollut niin lujalla, ja haisin ihan tuhkakupille, mutta muuten oli hauska ilta!

Mikä on valtava ja punainen?

2009-01-12T12:45:00.013+08:00

Sehän on minun kouluni, The Hong Kong Polytechnic University!

Kuva koulumatkalta, Hung Hom Stationin suunnalta.
Kaikki rakennukset kuvassa kuuluvat kampukseen.

Ihan helpoimman kautta ei kouluni täällä alkanut, koska en saanutkaan kaikkia kursseja, jotka olin Suomesta käsin valinnut. Eilen illalla sitten tuskailin vihdoin kurssini kasaan. Suomen koulu vaati, että suoritan täällä vähintään neljä kurssia ja se onkin suunnitelmani tällä hetkellä. Täällä paikan päällä kurssit koostuvat kahdesta osiosta, seminaareista (1h) ja lectureista (2h), joita on kumpiakin kerran viikossa kurssia kohden. Ainakaan fyysistä koulussa oloa ei siis tule olemaan paljon, koska neljällä kurssilla viikottainen koulumäärä tulee olemaan vain 12h! Koska opiskelijoita on niin paljon, on lecture-osuus kaikille sama, mutta seminar-osuuden saa valita itselle sopivaan ajankohtaan. Tästä johtuenkin minulla on koulua vain kolmena päivänä ja keskiviikko ja perjantai ovat kokonaan vapaita.

Tällä hetkellä on menossa ns. add/drop -period eli tämän viikon ajan saa käydä niin monella kurssilla tutustumassa kuin haluaa, mutta viimeistään tämän viikon perjantaina pitää tehdä viimeinen päätös kursseista. Sen jälkeen kursseja ei voi enää lisätä tai vaihtaa. Olen aika varma kurssivalinnoistani, mutta saatan käydä vielä katsomassa yhden kurssin lisää ja sitten tehdä viimeiset valinnat.

Tällä hetkellä kurssivalintani näyttävät tältä:

Resort and Spa Hotel Management
Cruise Services and Management
Attractions Management
Meeting Management

Aikasemmin Hong Kongissa opiskelleilta olin jonkin verran kuullut mitä odottaa täällä koulunkäynniltä. Olin kuullut, että paikalliset opiskelija ovat aina myöhässä tunneilta, puhuvat kovaan äänen kaverille tai puhelimeen, syövät eväitä kesken opetuksen tai jopa nukkuvat. Aamulla alkanut Meeting Management -kurssi ainakin tuntuu olevan jotain aivan muuta, suurimpana syynä tähän lienee saksalainen professori! Hän teki heti alkuun selväksi, että tunneilta ei olla myöhässä eikä siellä nukuta tai käy huonosti. Dr. Karin Weber vaikutti kuitenkin mukavalta vaikkakin tiukalta. Olen myös ilmeisesti ainut ulkomaalainen kurssilla, joten saa nähdä miten ryhmätyöt sujuvat!

Iltapäivän seminaarit olivat näin ensimmäisellä viikolla peruttu, joten seuraavan kerran suuntaan koululle vasta 16.30(-18.25), jolloin Attractions Management alkaa. Päivät voivat olla täällä aika pitkiä, jos on kunnolla kursseja, mutta minulla sitä ongelmaa ei näytä olevan! :)

Kampuksen kartta.

Vasemmalla pieni kahvila, jossa join tänään aamukahvit.
Kampukselta löytyy monta pientä viheraluetta.

Kampukselta löytyy myös oma pankki.

Yleisilmettä.

Taustalla kirjasto sekä lippurivistö (koulun logoliput ovat reunoilla).

Li Ka Shing Tower mm. tietokoneluokkia sekä toimistoja.

Kämppis!

2009-01-11T16:17:00.002+08:00

Eilen taas kierreltiin maita ja mantuja Ollin ja Folin kanssa. Löydettiin poikien unelmakatu eli "sneaker street", eiköhän sieltä muutamat parit tennareita löydy jokaisen matkalaukkuun. Taidanpa itsekin sortua aitoihin Converseihin, joita sieltä sai hintaan, jonka minäkin pystyn maksamaan. Suomessa en ole niihin kehdannut rahojani laittaa, mutta nyt valikoimakin oli niin mahtava, että on aivan pakko ostaa! Kulta taitaa olla joku paikallinen trendiväri, koska sitä löytyy niin miesten kuin naistenkin kengistä paljon, ehkä siis sellaisia saa ihailla minullakin ensi kesänä! Jostain oppaasta luin myös, että jos Hong Kongista ei osta tennareita niin on suuri osa kaupunkia jäänyt kokematta, ja sitähän en halua. Samoilta alueilta löytyi myös tavaratalo, joka oli täynnä kännykkäliikkeitä monessa kerroksessa. Löytyipä sieltä myös miesten vaatteita, kelloja ja pelejä eli oikea miestenmaailma!

Suurin yllätys odotti kuitenkin kotona asuntolassa, koska olin saanut vihdoin kämppiksen paikalle! Aivan älyttömän mukava tyttö eli taisi odotus kannattaa! Veronika on kotoisin Tsekeistä, mutta opiskelee Lontoossa - mikä ihana brittiaksentti! Tänään kierreltiin samoja paikkoja mitä itse kiertelin muutama päivä sitten saadakseni kaiken tarpeellisen kasaan, mutta nyt tosiaan lähinnä tavaraa Veronikalle. Täytyy ihan kehuskella, että osaan jo kulkea omalla Hung Homin alueella. Kaikki kaupat missä olin käynyt ja mitkä halusin nyt löytää löytyivät todella helposti. Päivän paras saalis tähän mennessä on ehdottomasti ollut valmiiksi kuorittu ja leikattu puolikas ananas, jonka löysin läheisestä supermarketista, nam!

Puikkojen kilinää

2009-01-09T13:39:00.008+08:00

Heh, miten niinkin tärkeä ruokaan liittyvä asia kuin syömäpuikot olivat päässeet unohtumaan minulta! Eilen siis mentiin lounastamaan Folin buddyn Minin (en ole siis vielä omaan buddyyn tutustunut) kanssa lähellä olevaan ostoskeskukseen, jonka yksi kerros oli täynnä pieniä ruoka"kojuja". Voi sitä valinnan paljoutta! Lopulta sain eteeni herkullisia nuudeleita ja kasviksia ja siitä se hupi sitten alkoi puikkojen kanssa taistellessa... Sain kuin sainkin kaiken syötyä, mutta aika hitaasti ja naureskellen. Viiden kuukauden päästä tulen olemaan mestari!

Iltapäivällä oli koulun järjestämä orientaatio kampuksella. Yllätyin vaihtareiden paljoudesta, joukosta löytyi myös lisää suomalaisia ja jopa nimikaima! Suomessa en ole kuin muutamaan Lottaan törmännyt, ja täällä heti toisena päivänä - on se vaan maailma pieni! Kampus oli muutenkin aika vaikuttava paikka eli VALTAVA. Maanantaina ensimmäisen tunnin lähestyttyä täytyy varata kunnolla aikaa, että löytää perille oikeaan paikkaan ja vielä oikeaan aikaankin. Kampukselta myös löytyy mm. uima-allas (kuten myös täältä asuntolalta), mutta se oli pois käytöstä, koska nythän on talvi eikä silloin voi uida ulkona! Myös jalkapallo- ja koriskenttä löytyvät kampukselta.

Illalla Mini ja toinen paikallinen kaveri kierrättivät meitä ympäriinsä. Täältä Kowloonin puolelta Mong Kokista bussimatkan päästä löytyi kunnon ostosparatiisi erittäin halpoine hintoineen. Ehkä jo viikonloppuna suuntaan yhteen tavarataloon, joka oli aivan täynnä pikkuputiikkeja, joissa paidat maksoivat vaan pari euroa. Siis JOS löydän sinne(kään) enää uudestaan! Illalla söimme kunnon kiinalaista ruokaa kiinalaisin tavoin. Paikalliset kaverit tilasivat pöydän täyteen ruokia alkuruuasta jälkkäriin ja jokainen sai maistaa kaikkea. Katkarapu-kasvis oli ihanan mausteista ja katkaravut herkullisia. Mun kannalta paras vaihtoehto taitaa olla pysyä kasvis/merenantimet linjalla tai sitten vaan totutella luiseen kanaan. Tässä paikassa meidän puikkojen käyttöä jopa tultiin kehumaan, että ei sitä ehkä niin huonoja olla ;)

Ilta jatkui Hong Kong Islandin puolella valojen keskellä. Siellä tosiaankin lähes kaikki rakennukset on koristeltu värikkäin valoin, jotka vilkkuvat ja vaihtuvat. Centralista löytyi myös kaikki äveriäiden kaupat Armanista Luis Vuittoniin. Takaisin Kowloonin puolelle yritimme tulla Star Ferry lautalla, mutta viimeinen lähti juuri nenän edestä ja saimme vain päätyä ihailemaan Kowloonin ja Hong Kongin suurutta ja värimerta laiturilta. Tuohon paikkaan on pakko päästä uudestaan, sen verran upeat maisemat olivat.

Tässä yksi kuva Hong Kong Islandin puolelle päin satamasta, aika mahdoton tehtävä saada kaikkea samaan kuvaan!

Tällä porukalla oltiin ilta liikenteessä.

Perilla!

2009-01-07T21:55:00.005+08:00

Nyt on jo muutama tunti Hong Kongin maaperaa tallattu ja pieni omaisuus kaytetty kaikkeen pakolliseen peitosta pyyhkeisiin - hurja paikka!

Matka meni mukavasti vaikka valilla arvelutti paaseko sita ikina perille, sen verran kauan sai lentokoneessa istua ja muuten vain odotella. Frankfurtissa viihdyttiinkin hiukan kauemmin koneongelmien takia, mutta muuten kaikki meni suunnitelmien mukaan. Kentalla meita oli vastassa Folin student buddy, josta tulikin mahtava apu loppu paivaksi! Asuntolalle oli helppo paasta lentokentalta, yksi bussi vain ja perilla oltiin. Asuntola onkin sitten jo ihan yllatyksia taynna. Ensinnakin se on valtava ja suomalaisena tuntuu niin hassulta, kun monet paikat on jaoteltu erikseen tytoille ja pojille esim. pyykkituvat loytyy erikseen molemmille. Mulle loytyi huone kerroksesta 4 kun taas pojat majailevat kerroksessa 17! Talla hetkelle asustelen yksinani, mutta toivottavasti saan kamppiksen pian. Tilaakin huoneessa on ihmeen hyvin, tai ainakin sain tavarani hyvin jarjesteltya ja vapaita hyllyja ja kaappeja jai viela.

Tietokoneongelmat taas alkoivat vaivata heti ekana paivana, kun nettiyhteytta ei saatu buddyn kanssa millaan toimimaan mun koneella. Siksipa nyt istun taalla asuntolan tietokonehuoneessa kiinalaisten keskella. Toivottavasti huomenna oma kone on toimintakunnossa!

Nyt on viimeisetkin voimat ihan minimissa ja kello sopivasti jo puoli yksitoista, etta taitaa tama reissulainen painua unten maille, etta jaksaa huomenna olla pirteana orientaatiotilaisuudessa...

Lähtö

2008-12-31T17:56:00.002+08:00

Heh, sieltä se hiljalleen on hiipinyt melkein kohdalle - lähtö!

Ei uskoisi, että tuohon pieneen sanaan liittyy niin paljon työtä ja jännitystä! Eilen lähtö iski todenteolla, ihan mahan pohjasta nappasi ja levoton olo valtasi. Ei meinannut lopusta työpäivästä tulla enää mitään...

Vielä olisi paljon hommaa jäljellä, lähinnä pakkausta ja asioiden varmistelua, mutta aikaa niin vähän. Ehkä sitä aloittasi pakkaamisen heti huomenna...